keskiviikko, 08 marraskuu 2017 14:51

tiramisu

Gluteeniton ja maidoton tiramisu on helppotekoinen ja suloisen makuinen juhlapöydän herkku. Perinteinen italialainen kerrosjälkiruoka taipuu myös herkkävatsaiselle sopivaksi kakuksi. Kahvilla kostutettujen kakkupohjien väliin tulee ihanan pehmeää kaurapohjaista täytettä ja pinnalle raakakaakaojauhetta.

 

Olin ystävieni kanssa ulkona viettämässä kulttuuri-iltaa, joka käynnistyi perinteiseen tapaan ravintolasta.

Silmäillessäni ravintolan ruokalistaa totesin, että näillä tyydyttyy ainakin silmän nälkä. Silmän nälkä on yksi nälän seitsemästä lajista, joista lääketieteen tohtori ja meditaatio-ohjaaja Jan Chozen-Bays kirjoittaa teoksessaan Tietoinen syöminen – Opas terveeseen ja onnelliseen ruokasuhteeseen (Basam Books Oy). Muita nälän lajeja ovat: nenän nälkä, suun nälkä, vatsan nälkä, solujen nälkä, mielen nälkä ja sydämen nälkä.

Silmän nälän ei voi antaa ohjata ruokavalintoja, sillä se, mikä näyttää listalla hyvältä, ei välttämättä tunnu siltä herkässä vatsassa.

Alkuruoka näytti ruokalistalla ihanalta: avokadoa, pähkinöitä ja tomaatti-basilikasalaattia.

Pienen avokadomäärän olisin vielä uskaltanut ennen teatteriesitystä syödä, mutta siihen yhdistetyt cashewpähkinät ja tomaatin sekaan survotut sipulit olisivat tehneet parin tunnin istumisesta kiusallisen kokemuksen. Eikä vähiten kanssaihmisille.

Ei siis alkuruokaa tällä kertaa, ajattelin vettä lipittäessäni.

Pääruokavaihtoehtoja lukiessani ilahduin: maidoton, gluteeniton ja vegaaninen pähkinä-kasvislasagne. Täydellistä – huokaisimme yhtä aikaa toisen ruokavammaisen kanssa – mutta mitä siinä on?

Tarjoilija kiirehti keittiöön useamman kerran tarkistamaan raaka-aineita: kikhernepastaa ja valkosipulia, jota ei saa kastikkeesta pois.

Antaa senkin olla sitten.

Kun ystäväni sai höyryävän lasagneannoksen eteensä, vedin nenääni huumaavan hyvää pastantuoksua ja annoin nenän nauttia vatsalle epäsopivan ruoan tuoksusta.

Jos et voi syödä, opettele ravitsemaan kehoasi tuoksulla ja tyydytä ainakin nenän nälkä, Chozen-Bays opettaa. Se on lähes yhtä nautinnollista kuin varsinainen syöminenkin.

Totta.

Olen testannut tämän useamman kerran ruisleipäpussin äärellä. Kun työntää nokkansa leipäpussiin ja vetää kymmenen kertaa silmät kiinni sisuksiinsa hapatetun ruisleivän tuoksua, melkein jo tuntee syöneensä. Tämä on meditatiivinen tapa nauttia ruisleipää ilman vatsanväänteitä.

Itse valitsin pääruoaksi pariloidun vuohenjuustosalaatin. Salaatti onkin turvallisimpia vaihtoehtoja ravintolassa, jos haluaa olla varma loppuillan onnistumisesta. Aina ei kannata ottaa riskejä eikä alkaa testata uusien ruokien sopivuutta.

Vaikka syönkin lähes aina salaattia, en onneksi kyllästy siihen koskaan. Minä pidän kasviksista!

Sydäntä lämmittää myös se, kun saa kauniisti laitetun salaattiannoksen jonkun toisen valmistamana. Suu nauttii, vatsa täyttyy sopivasti ja solutkin tulevat ravituiksi. Jopa häiriöherkkä mielikin rauhoittuu, kun tiedät syöneesi turvallisia aineksia: tämän annoksen takia ei ainakaan mene ilta pilalle.

Jälkiruokalistaa lukiessani katson merkitsevästi pöydässä istuvaa toista vatsaongelmaista.

- Otetaanko lakritsi-mustikkaraakakakkua – se on maidotonta, gluteenitonta ja vegaanista?

Eipä sovi sekään.

Kakun valmistamiseen on käytetty cashewpähkinöitä ja makeutukseen taatelia ja agavesiirappia.

Kolme FODMAP-pitoista raaka-ainetta yhdessä makeassa kakkupalassa on ainakin minun vatsalleni liikaa. Sellaisen jos vetäisen, tiedän jo kokemuksesta lopputuloksen: saisin kamppailla näytöksen väliajalla vessassa vielä toistaiseksi hyvin istuvien farkkujeni napituksen kanssa.

Sokerisella jälkiruoalla vatsan turpoaminen on nimittäin taattu. Siksi herkuttelu ei kaikissa tilanteissa ole minun juttuni.

Tilaan jälkiruoaksi kupillisen piparminttuteetä ja pohdin mielessäni, onko syöminen kuitenkin yliarvostettua. Esi-isämme elivät ravinnon suhteen niukkuudessa, eikä kehomme ole juurikaan noista ajoista muuttunut. Jos nälkä on jo lähtenyt, voi siis tyytyväisin mielin lopettaa syömisen.

Miksi sitten mennä ravintolaan, jos ei kerran voi nauttia kunnolla syömisestä?

Ravintolassa syöminen voi olla myös keino tyydyttää muita tarpeita: nauttia hyvästä seurasta, mieltä rauhoittavasta ympäristöstä, hitaasta syömisestä, kynttilänvalosta ja virkistävistä keskusteluista. Eli asioista, jotka eivät aina mahdu kiireiseen arkeen.

Lähdön hetkellä huomasin tarjoilijan kantavan jollekin ruokailijalle upeaa tiramisuannosta.

- Voitko keksiä tuollaisen, joka sopii meille suolivammaisille, ystäväni kuiskasi.

- Voin!, lupasin epäröimättä.

Tässä se nyt on.

Maidoton ja gluteeniton tiramisukakku sopii lähestyvän joulunajan herkkuhetkiin ja tulevan isänpäivän juhlapöytään.

Iloista ja onnellista isänpäivää kaikille isille! Olette tärkeitä ♥ 

tiramisu5
Yleisesti käytetyn keksipohjan sijaan tässä tiramisussa on ihan oikea kakkupohja. Kun kakkupohjan leipoo aromikkaaseen intiaanisokeriin, siihen saa mukavan maun ilman järisyttävää sokerimäärää.

Tiramisun kostutukseen käytin perinteiseen tapaan vahvaa kahvia, johon lorautin sekaan pienen tilkan mantelilikööriä. Voit jättää kostutusliemestä liköörin pois, jos se ei sinulle sovi.

Olen korvannut perinteisessä tiramisussa olevan mascarponevaahdon kaurapohjaisella tuorejuustolla ja kaurafraichella, johon saadaan ihana maku aidolla vaniljalla ja intiaanisokerilla. Täyte pysyy hyvin kakun välissä, kun siihen sekoitetaan hieman psylliumia.

Tiramisukakku on parhaimmillaan, kun annat sen tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

tiramisu4

Tällä ohjeella valmistat ø 18 cm:n tiramisukakun:

Kakkupohja:
4 munaa
1 dl intiaanisokeria
1 dl perunajauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua vaniljaa

Kostutusliemi:
1 dl tummapaahtoista kahvia
1 rkl mantelilikööriä
1 rkl vettä
2 tl vaahterasiirappia

Täyte:
300 g kaurapohjaista tuorejuustoa (Oatly påMackan)
200 g kaurafraichea (Oatly iMat Fraiche)
¾ dl intiaanisokeria
½ tl jauhettua vaniljaa
1 tl karkeaa psylliumkuorijauhetta

Kakun pinnalle: raakakaakaojauhetta

tiramisu7

Ohje:

Valmista pohja. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja intiaanisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä pienessä kulhossa perunajauhot, leivinjauhe ja vanilja. Siivilöi jauhoseos vaahtoon ja vatkaa nopeasti sekaisin.

Kumoa taikina pellille leivinpaperin päälle ja tasoita pinta lastalla. Paista uunin keskitasossa noin 8 minuuttia tai kunnes kakkupohja on saanut kauniin värin.

Poista kakkupohja pelliltä ja ripottele sille hieman intiaanisokeria. Kiepauta levy ylösalaisin pöydälle leivinpaperin päälle. Poista leivinpaperi ja jäähdytä pohja.

Leikkaa levystä kaksi pyöreää ø 18 cm:n kokoista kakkupohjaa. Käytä levyjen leikkaamisessa apuna irtopohja- tai reunavuokaa.

Nosta toinen kakkupohjista tarjoilulautaselle. Aseta reunavuoka kakkupohjan ympärille. Leikkaa leivinpaperista kaksi suikaletta ja aseta ne kakkupohjan ja reunavuoan väliin. Voit käyttää tähän myös reunakalvoa.

Valmista kostutusliemi sekoittamalla ainekset pienessä kulhossa. Levitä puolet kostutusliemestä kakkupohjalle.

Valmista täyte. Vatkaa sähkövatkaimella kaurapohjainen tuorejuusto, kaurafraiche, intiaanisokeri ja vanilja tasaiseksi. Lisää lopuksi psyllium. Tarkista maku ja muokkaa makeutta tarvittaessa intiaanisokerilla.

Levitä puolet täytteestä kakkupohjan päälle. Nosta toinen kakkulevy täytteen päälle ja kostuta se lopulla kostutusliemellä. Levitä loput täytteestä kakkupohjalle.

Nosta kakku jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään. Irrota reunavuoka ja reunassa olevat leivinpaperisuikaleet. Siivilöi kakun pinnalle raakakaakaojauhetta ennen tarjoilua.

tiramisu6

Luettu 2237 kertaa Viimeksi muutettu keskiviikko, 08 marraskuu 2017 15:52
Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « kookos-pitsikakku