Tämän kanan marinadiin tulee hieno ja luonteikas aromi karoteeni- ja C-vitamiinipitoisesta pihlajanmarjajauheesta. Porkkana ja maissi hautuvat pihlajanmarjakanan seassa maistuvaksi kasvislisukkeeksi. Kyytipojaksi parmesaanilla tuunattua riisiä.

Kesäaikaan moni heittäytyy vapaalle: tiukka suhtautuminen arkirutiineihin höltyy.

Valoisat yöt houkuttelevat valvomaan ja istumaan iltaa ystävien kanssa yli puolen yön. Nythän on kesä.

Ruokavalion suhteen tehdään kompromisseja. Harva miettii, onko iltaisin nautittu tuhti grilliruoka pidemmän päälle keskivartalolle tai vatsan hyvinvoinnille hyväksi.

Lämpiminä päivinä maistuu jäätelö. Erityisen hyvin se virkistää sateisina ja pilvisinä päivinä, kuten myös kaupunki- ja kulttuurikiertelyn lomassa. Jäätelökesä – sen verran voi itselleen sallia.

Kuntosalillakin on hiljaista, sillä moni pitää taukoa orjuuttavasta urheilusta. Kesä tarjoaa niin paljon rentoa ulkoilmatekemistä, että samahan tuo, miten sitä itseään liikuttaa.

Ihailen niitä, jotka tekevät tämän kaiken ja päällepäin näyttävät jopa nauttivan rennosta elämänmenostaan. Akut latautuvat, ja syksyllä jaksaa taas painaa.

Mutta entä jos sattuukin olemaan tiukkapipo?

Sallivuutta ja rentoutta korostavia kirjoituksia lukiessa tulee leimantunne otsaan: elämästä pitäisi osata nauttia niillä ehdoilla, joita yleisesti pidetään hyvinä ja oikeina.

Oman elämän ehdot näyttävät olevan jotenkin pielessä eri asiantuntijoiden hallitsemissa tiloissa.

Päätin kokeilla miltä tuntuu, jos hieman höllennän nutturaa. Lisääntyykö ilo ja vapaudentunne?

Ensimmäiseksi venytin nukkumaanmenoa kahvin voimalla toisen vuorokauden puolelle. Palkintona oli huimaus ja pääkopassa tuntuva humina, johon mikään lääke ei tepsinyt.

Lapsellani oli yksinkertainen ratkaisu huonoon olooni: sun pitää nukkua enemmän – valvominen ei vaan sovi kaikille.

Kuntosalilta ajattelin pitää kaksi viikkoa taukoa. Kesäiset kävelylenkit koirani kanssa varmasti riittävät hyvään oloon, ja vaihtelu virkistää.

Eivät riittäneet.

Koululaisten kesättömän kesäloman ja sen aiheuttaman elämöinnin sekä monien eri juhlien järjestämisen keskellä hermot alkoivat kiristyä. Niskaakin jomotti ja nukuin ihan käsittämättömän huonosti.

Siinä vaiheessa, kun lapset kyselivät isältään, mikä äitiä oikein vaivaa, mieheni osoitti minulle kaikella rakkaudella kuntosalin ovea: tule kotiin sitten, kun siedät taas itseäsi.

Jos itsensä kanssa on vaikeaa, ei voi sietää muitakaan.

Tärkeä osa elämänhallintaa onkin tunnistaa omat tarpeensa ja toimia niin, että pää ja kroppa pysyvät tasapainossa. Minun pääni vaatii toimiakseen ruumiillista rasitusta ja omaa aikaa. Orjallisesti.

Kolmanneksi intouduin syömään perheen yhteisellä lomareissulla jäätelöä, koska kaikki elämään rennosti suhtautuvat ihmiset tekevät niin.

Kokeilin eri päivinä laktoosittoman maitojäätelön lisäksi soija-, kaura- ja riisimaitoon valmistettuja jäätelöitä, eli yhteensä neljää eri jäätelöteollisuuden ton-ton-ton-tuotetta.

Jouduin vannomaan käsi jäätelöpaperin päällä, etten enää koskaan pilaa perheen yhteistä automatkaa jäätelön syönnillä. Muut voivat hengittää vapaammin, jos en yritä elää herkkujen suhteen niin kuin muut ihmiset elävät.

Usko jo, että sinä et ole normaali, takapenkki tiivisti.

Miksi en sitten kokeile apteekissa myytäviä ruoansulatusta edistäviä entsyymejä? Olisi vähän helpompaa.

Laktaasientsyymi kuulemma auttaisi laktoosin pilkkomisessa, ja alfagalaktosidaasientsyymi voi puolestaan estää papuruokien aiheuttamien ilmavaivojen haitat. Myös fruktoosin hajottamiseen on kehitetty joku entsyymi.

Joku tässä logiikassa ei mene jakeluuni.

Minua ihmetyttää se, miten medikalisoituneen ajattelutavan mukaan lähestulkoon kaikki ongelmat, vaivat ja jopa sosiaaliset ilmiöt kuvitellaan ratkaistavan lääketieteen keinoin.

Jos vatsasi ei kestä teollisesti valmistettua ja pitkälle prosessoitua ruokaa – kuten esimerkiksi jäätelöä – voit syödä sitä siitä huolimatta, jos maksat syönnistäsi vähän jollekin lääkefirmalle. Ongelma ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikka oireet helpottaisivatkin näennäisesti.

Eikö se ole vedätystä?

Jonkun mielestä ei, sillä lääkkeet on tehty ihmisiä varten.

Minun mielestäni maailmassa on muitakin vaihtoehtoja. Voit esimerkiksi jättää pois ne ruoka-aineet, joita syömällä voit huonosti ja rakentaa monipuolisen ruokavalion vatsallesi sopivista raaka-aineista. Luontokin voi parantaa.

Herkkävatsaisen ruokavalio on jokaisella omannäköinen, ja toimivan paketin löytämiseksi pitää tehdä vähän työtä. Se kannattaa.

Joku saattaa ajatella, että kehoaan kuunteleva henkilö kärsii, koska hän ei salli itselleen elämän pikku nautintoja. Totuus voi olla ihan päinvastainen: on nautinto päästä elämänsä kuntoon.

Lopuksi on pakko kysyä, minkä suhteen ihmisen pitää ylipäätään olla salliva?

Onko sallivuutta se, että hyväksyt osittain epäterveellisten ruoka-aineiden sopimattomuuden itsellesi voidaksesi hyvin? Vai onko suhtautumisesi ruokavalioon salliva silloin, kun jatkat vatsavaivoista huolimatta tai entsyymejä hyödyntäen yleisesti himoittujen ruokien syömistä, jotta et vaikuttaisi niin tiukalta ja ehdottomalta?

Todellisuudessa raja sallivan ja tiukan elämäntavan ja ruokavalion välillä on häilyvä. Kaikki on suhteellista.

Salliva elämäntyyli ei välttämättä johda sen suurempaan hyvinvointiin kuin kurinalaiselta näyttäväkään. Olennaista on löytää joku tasapaino ja kulkea valitulla tiellä ilman syyllisyyttä. Elämä on aivan liian lyhyt jatkuvaan synkistelyyn.

Tasapainoista elämäntyyliä tarvitaan ärtyvän suolen oireiden hallintaan. Minä olen löytänyt suoliston tasapainon puhtaasta ravinnosta, oikeasta ruoasta ja herkälle vatsalle sopivista herkuista, jotka maistuvat samalla koko perheelle.

Tätä pihlajanmarjakanaa olen tarjoillut tänä kesänä monien juhlien lämpimänä ruokana. Reseptiä on jo kyselty, joten olkaapa hyvät!

Olen käyttänyt kanareseptin kehittämiseen Marjatila Raitaniemeltä saatua pihlajanmarjajauhetta. Pihlajanmarja on todellinen terveyspommi, joka antaa luonteikkaan aromin kanamarinadiin.

Myös kanan seassa haudutetut kasvikset, maissi ja porkkana, imevät itseensä pihlajanmarjasta väriä ja makua.

Pihlajanmarja on harvinaisen vähän ruoanlaitossa käytetty luonnonmarja, jonka ravintoarvot ovat huippuluokkaa. Pihlajanmarjassa on mm. tuplasti enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Kotimainen, puhdas pihlajanmarjajauhe sisältää runsaasti flavonoideja ja A-vitamiinin esiastetta betakaroteenia.

Marjat sopivat lähtökohtaisesti melko hyvin FODMAP-ruokavalioon. Tosin jokaisella meistä on yksilöllinen toleranssitaso marjojen sisältämien FODMAPien suhteen.

Monashin yliopisto tekee aktiivisesti eri ruoka-aineisiin liittyviä FODMAP-mittauksia, jotka toimivat hyvinä suuntaviivoina itselle sopivaa ruokavaliota etsittäessä. Kaikkia marjoja ei kuitenkaan ole laboratorioissa testattu, joten joidenkin marjojen kohdalla kannattaa vain kokeilla, miltä tuntuu.

Tiettävästi pihlajanmarjan sisältämistä FODMAPeista ei ole olemassa tutkimuksellista tietoa, mutta minun vatsassani tämä kana tuntuu hyvältä.

Parmesaanilla ja kermalla tuunatun lisukeriisin idea on ystävältäni. Ihan mielettömän hyvää.

Rohkeasti vain kohti uusia makuja!

Neljän henkilön kana-ateriaan tarvitset:

noin ½ kg maustamatonta kanafileetä

Pihlajanmarjamarinadi:
½ dl kylmäpuristettua ekstraneitsytoliiviöljyä
2 rkl tuorepuristettua sitruunan mehua
1 ½ rkl Marjatila Raitaniemen pihlajanmarjajauhetta
1 rkl kookossokeria tai vaahterasiirappia
3 tl kuivattua ruohosipulia
1 tl Himalajan ruususuolaa
1 tl jauhettua paprikaa
1 tl jauhettua kurkumaa
1 tl jauhettua korianteria
reilusti mustapippuria myllystä

Pannulle: ½ dl vettä

Lisäksi:
2 porkkanaa
2 tomaattia
3 dl pakastemaissia
1 dl kaurakermaa tai laktoositonta luonnonjogurttia
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa varsineen silputtuna
kourallinen tuoretta persiljaa varsineen silputtuna
ripaus mustapippuria myllystä

Uunivuokaan: oliiviöljyä

Ohje:

Paloittele kanafileet sopivan kokoisiksi suupaloiksi.

Sekoita kulhossa kaikki marinadin ainekset. Pyöräytä kanapalat marinadin sekaan ja anna kanojen maustua huoneenlämmössä puoli tuntia tai jääkaapissa vaikka muutaman tunnin ajan. Mitä pidempi marinointiaika, sitä täyteläisempi maku.

Sillä aikaa, kun kana maustuu, valmistele kasvikset paistamista varten. Kuori ja viipaloi porkkanat. Huuhtele ja lohko tomaatit. Ota pakastemaissi huoneenlämpöön sulamaan.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Esipaista kanapalat. Lorauta paistinpannulle hieman vettä ja kuumenna kiehumispisteeseen.

Kumoa kanapalat ja marinadi kuumalle pannulle. Huuhtele kulhossa olevat marinadinjäämät myös pannulle. Paista kanapaloja 5 minuuttia koko ajan käännellen.

Lisää pannulle porkkanat, tomaatit, maissi ja hienonnetut yrtit. Jatka paistamista vielä toiset viisi minuuttia. Lisää lopuksi kasviskerma tai luonnonjogurtti. Rouhi sekaan mustapippuria myllystä. Tarkista kastikkeen maku.

Kumoa ainekset oliiviöljyllä voideltuun uunivuokaan. Paista uunin keskitasossa puoli tuntia. Nauti parmesaaniriisin ja salaatin kera.

PARMESAANIRIISI (neljälle):
4 dl vettä
2 dl täysjyväbasmatiriisiä*
1 rkl kylmäpuristettua ekstraneitsytoliiviöljyä
½ tl Himalajan ruususuolaa
½ dl kaurakermaa tai muuta kasvipohjaista kermaa
50 g parmesaania raastettuna
ripaus mustapippuria myllystä

*Tämän parmesaaniriisin olen valmistanut Urtekramin luomu basmatiriisiin, saatu veloituksetta.

Ohje:

Huuhtele riisinjyvät ja laita ne kiehumaan suolalla ja oliiviöljyllä maustettuun veteen.

Keitä riisiä miedolla lämmöllä niin pitkään, että kaikki vesi on imeytynyt riisinjyviin. Sekoittele välillä.

Lisää saostuneen riisin sekaan kerma ja raastettu parmesaani. Rouhaise sekaan hieman mustapippuria.

Anna riisin hautua vielä liedellä sen aikaa, että parmesaani sulaa ja kerma imeytyy riisiin. Tarkista maku. Kumoa valmis parmesaaniriisi tarjoilukulhoon.