Raudanpuutteessa ei ole kiva elää, sillä se vaikuttaa monin tavoin elämänlaatuun, urheiluun ja koko elimistön toimintaan. Miten nopeasti raudanpuute voi korjaantua ja voiko sitä jouduttaa muullakin kuin rautalisällä?

Olen luonteeltani hyvin tavoitehakuinen. Jos johonkin projektiin ryhdyn, haluan tietää, mitä voin tekemiselläni saavuttaa ja missä ajassa. 

Silloin kun aloitin suoliston hoitamisen, tämä oli lähestulkoon ensimmäinen kysymykseni, jonka esitin FLT-Ravintovalmentajalleni. Vastaus ei ollut yksiselitteinen, mutta sen verran perusteellinen, että se kelpasi minulle ja motivoi muutoksen aloittamiseen.

Kuulin muun muassa nämä vastaukset:

• Jokainen syöty ateria vaikuttaa suolistomikrobiston tasapainoon. Voit itse päättää, kuinka moni ateria ruokkii tästä eteenpäin suoliston hyviä pöpöjä ja kuinka moni huonoja. Ruoka alkaa vaikuttaa saman tien ja muuttaa mikrobien välisiä voimasuhteita.

  Mitä minä tein?

  Karsin välittömästi ruokavaliostani kaikki ne ainekset, joiden tiesin vauhdittavan huonojen mikrobien kasvua. Huonot pöpöt innostuvat ainakin sokerista, jota söin aikoinaan runsaasti. Otin tilalle runsaasti sellaisia ruoka-aineita, joiden tiesin lisäävän hyvien mikrobien kasvua.

• Suolen limakalvon solut uusiutuvat kerran viikossa, joten huonokuntoisen suoliston korjaantuminen alkaa hyvin nopeasti. Ruokavaliossa pitää olla sellaisia aineksia, joita tarvitaan suolen limakalvon uudistumiseen.

  Mitä minä tein?

  Aloin lisätä ruokavaliooni erilaisia kuituja, joista suolistomikrobit muodostavat lyhytketjuisia rasvahappoja, joita tarvitaan terveen limakalvon rakentumiseen. Aloin syödä myös enemmän kasviksia, juureksia, marjoja, parantavia yrttejä, hoitavia mausteita, hedelmiä, hyvin sulavia proteiineja, kylmäpuristettuja öljyjä, siemeniä, pähkinöitä ja erilaisia kuitulisiä.

• Kapinoivan suoliston taustalla piilee aina matala-asteinen tulehdus, joka pitää saada sammumaan. Muuten vatsan oireilu jatkuu, vaikka miten karttelisit FODMAP-pitoisia ruokia.

  Mitä minä tein?

  Selvitin, mitkä tekijät ruokkivat kroonista hiljaista tulehdusta ja poistin ne ruokavaliostani. Tulehdusta lietsovat huonolaatuisen ruokavalion lisäksi sokerin ja muiden nopeasti sokeroituvien hiilihydraattien nauttiminen, krooninen stressi, liikunnan puute, unenpuute, vyötärölle kertynyt rasvakudos, nautintoaineiden käyttö ja huonolaatuiset rasvat, joita löytyy runsaasti pikaruoasta, pitsoista ja leivonnaisista. Tulehdusta aloin hillitä omega-3-rasvahapoilla (kalaöljy), vahvalla D-vitamiinivalmisteella, inkiväärillä, kurkumalla, luuliemellä ja erilaisilla stressinhallintakeinoilla.

C-vitamiini on vahva antioksidantti, joka edistää raudan imeytymistä ja suojaa soluja raudan hapettavalta vaikutukselta

Nyt kun aloitin reilu neljä viikkoa sitten korjaamaan omaa rautastatustani FLT-lääkärin ohjauksessa, kysyin ihan ensimmäisenä, kuinka nopeasti romahtaneen ferritiinin voi saada nousemaan elimistön toiminnan kannalta hyvälle tasolle. Vastaus ei taaskaan ollut yksiselitteinen, mutta riittävän selkeä kuitenkin.

Rautastatuksen korjaantumiseen vaikuttaa moni asia, kuten:

• Suoliston kunto ja mikrobitasapaino
• Matala-asteinen tulehdus
• Maksan toimintakyky
• Vyötärölle kertynyt rasvakudos, joka ylläpitää paitsi elimistön tulehdustilaa myös hapetusstressiä. Viskeraalinen rasvakudos kytkeytyy myös maksasolujen rasvoittumiseen ja sitä kautta maksan toimintakyvyn heikkenemiseen.

Jos taustatekijät on hoidettu kuntoon, ferritiini voi ampaista nousuun hyvinkin nopeasti rautalisän aloittamisen jälkeen.

Kliinisessä hoitotyössä on kuulemma havaittu positiivisia muutoksia ferritiiniarvoissa jopa 2–4 viikossa, mikä kuulostaa aivan uskomattomalta, kun yleisesti sanotaan rautastatuksen korjaantumisen olevan pitkä, jopa vuosia kestävä prosessi.

Mielestäni funktionaalinen näkökulma avaa rautastatuksen korjaamiseen erittäin kiinnostavan ja valoisan hoitopolun. Oikea hoitopolku ei ole se, että popsitaan suuria määriä rautalisää ja kärsitään samalla pahenevista vatsavaivoista, kuten ripulista, ummetuksesta, mahakivusta, turvotuksesta, röyhtäilystä, närästyksestä, ilmavaivoista ja pahoinvoinnista. Jotkut voivat saada rautalisästä myös voimakkaita yliherkkyysreaktioita, jolloin rautalisän käytöstä tulee aivan mahdotonta.

Rautalisän käyttö voi todellakin pahentaa vatsavaivoja, sillä rauta ruokkii kaikkea elämää maapallolla – myös mikrobeja – muutamaa yksittäistä mikrobilajia lukuun ottamatta.

Niinpä jos suolistomikrobisto on lähtökohtaisesti vinoutunut, rautalisä antaa pontta huonojen mikrobien kasvulle, mikä ei todellakaan ole tavoite. Huonojen suolistopöpöjen lisääntyminen näkyy välittömästi lisääntyneinä vatsaoireina.

Voiko rautalisää siis käyttää, jos lääkäri on niin määrännyt?

Voi. Mutta samaan aikaan täytyy aina korjata myös ne juurisyyt, jotka häiritsevät raudan imeytymistä ja aineenvaihduntaa ja jotka voivat vaikuttaa siihen, että rauta ei toimikaan elimistössä toivotulla tavalla. 

Kuvassa 1,5 tunnin aerobinen harjoitussykekäyrä (4.4.2021). Treeniin sisältyi puolet reipasta juoksua tai hölkkää ja puolet reipasta kävelyä.

Mitä minun olotilalleni on tapahtunut näiden reilun neljän viikon aikana, jolloin olen käyttänyt rautalisää?

Ensinnäkin olen yllättynyt siitä, että kaikista pelotteluista huolimatta vatsani ei ole oireillut mitenkään rautalisän käytön aikana. Tähän on tosin voinut vaikuttaa se, että käyttämäni rautalisät eivät ole olleet suuren suuria, vaan olen nauttinut rautaa keskimäärin 70 mg/vrk ja pitänyt taukopäiviä välissä raudan imeytyvyyden parantamiseksi.

Mikäli rautaa nautitaan suuria määriä päivittäin, maksa alkaa tuottaa hepsidiiniä, jolloin raudan imeytyminen ohutsuolesta estyy. Tuolloin rauta pääsee kyllä ohutsuolen solukerrokseen, mutta se ei pääse siirtymään solusta ulos elimistön käyttöön. Hepsidiinin takia rauta jää siis solun sisään, jossa se kiinnittyy ferritiiniin. Kun solu kuolee, solun sisällä oleva rauta hajoaa ja poistuu elimistöstä ulosteen mukana. Tämä selittää sen, miksi suuretkaan rautalisät eivät välttämättä kohenna elimistön rautastatusta. 

Toinen havainto liittyy aerobiseeen harjoitteluun: sykekäyrä on selvästi tasoittunut jo nyt! Saan tehdä reippaasti työtä, että syke nousee vauhtikestävyysalueelle. Hengästymisen jälkeen syke myös laskee yllättävän helposti takaisin peruskuntoalueelle. Eka juoksulenkki talven jälkeen antoi kyllä toivoa siitä, että saatan sittenkin juosta kesällä, kun nyt jo pystyn tekemään intervallityyppisen harjoituksen hyvällä tuntumalla.

Kolmas havainto liittyy liikunnan jälkeiseen palautumiseen. Juoksulenkki ei näyttänyt vaikuttavan seuraavan yön nukkumiseen.

Mieheni kysyi, että onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa plasebovaikutusta.

En tiedä. Käyn pian kontrollilabrassa, joten sitten se totuus selviää.

Kuvassa 1,5 tunnin aerobinen harjoitussykekäyrä (29.3.2021). Treeniin sisältyi kuntopyörä, soutulaite, nojapyörä ja juoksumatto. Ei paha!