Pääsiäisestä siirrytään kesäaikaan. Juhlapöydän jälkiruoaksi sopii auringonkeltainen hedelmäinen juustokakkumalja, jonka voi valmistaa joko kaura- tai maitopohjaisena sen mukaan, kumpi sopii vatsallesi parhaiten. Kerroksittain lasivuokaan kasatussa jälkiruoassa maistuvat suloisen suolainen lakritsigranola, hedelmäinen tuorejuustotäyte ja kirpeänmakea sitruunakiisseli. Koristeeksi kookossokerilla makeutettua lakritsimarenkia.

Oletko sinäkin sokerikoukussa; kaipaat hiilareita aamua iltaa? Päivän sitkittelet vielä kunnialla, mutta illalla alkaa himottaa jäätelöä.

Et saisi syödä. Tänään on vasta tiistai. 2/5, jos silleen ajatellaan.

Tahdonvoimasi äärimmilleen pinnistäen päätät ottaa makean herkun sijaan tuhdin voileivän. Ja sitten toisen.

Jätskinhimo ei sillä poistu.

Otat hedelmän. Luonnollista sokeria.

Ei lähde silläkään.

Kaivat kaapista vähän kuivahedelmiä ja napostelet niitä hitaasti vakuutellen itsellesi, että nämä ovat kyllä makeita, mutta sentään terveellisempiä kuin jäätelö.

Rusinat ja karpalot syöty, mutta jotain tekisi vielä mieli.

Keität teetä, jonka makeutat hunajalla. Terveystuote, vaikkakin vähän makea. Kuvittelet, että kun vatsa on aivan täysi, ei tee enää mieli mitään.

Ja höpönlöpön. Taatusti tekee.

Lopulta – viittä vaille ennen lähikaupan sulkemisaikaa – säntäät kaupan jätskiosastolle. Purkki Half Bakedia tiskiin ja kotiin. 

Lusikoidessasi järisyttävän makeaa suklaa- ja vaniljakermajäätelöä, brownie-kakkupaloja ja raakaa suklaapikkuleipätaikinaa suuhusi, toteat, että kaloreiden kannalta olisi ollut kannattavampaa loikata noiden kaikkien korvikkeiden yli ja siirtyä suoraan jäätelöön.

Lopputulema sapettaa.

Ei ollut taaskaan itsekuria kieltäytyä. Keho jotenkin huusi sitä. Oli rankka päivä, jollaisen jälkeen tekee aina mieli pientä hemmottelua.

Tiedät, että hetki suussa meinaa ikuisuutta vyötäröllä, mikä lisää ketutusta samaan aikaan, kun naistenlehdet huutavat jo kesäkautta. Vielä ehtii, mutta kohta on jo myöhäistä.

No, huomisesta eteenpäin tsemppaan!

Niinhän sitä luulisi. Huominen on ihan samanlainen. Ja sitä seuraava päivä myös.

Kuulostaako tutulta?

Tällainen sokeriholismi oli minulle ihan arkipäivää monta kymmentä vuotta. Ja mitä kehnommassa kunnossa kehoni oli, sitä enemmän sokeria söin. Olin totaalikoukussa.

Eikö mikään järki raksuttanut ja kertonut minulle, että olisi ehkä kannattanut syödä eri tavalla?

Raksutti, mutta en pystynyt. Sokeria oli saatava. Ei ehkä paljon kerrallaan, mutta tasaisesti. Käytännössä joka päivä.

Sokerista ollaan tänä päivänä montaa mieltä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä sokeriaddiktiota ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Se on keksitty juttu.

On nimittäin tutkittu, että ihmisen geeniperimä määrää, pidätkö luonnostasi kasviksista ja marjoista vai suklaakakusta. Synnyinlahjana saaduilla makumieltymyksillä on vaikutusta siihen, mitä ruokia ostelet jääkaappiisi ja mitä valitset lautasellesi, esittää Turun yliopiston dosentti Mari Sandell Helsingin sanomien artikkelissa.

Tutkijan mukaan geenit vaikuttavat siihen, miten helppoa tai vaikeaa on luopua liiasta herkuttelusta tai muuttaa ruokatottumuksiaan terveelliseksi.

Minusta tämä näkemys jää melko lailla kapeaksi varsinkin, kun samaan aikaan puhutaan suolistosta toisina aivoina. FLT Ravintovalmentaja® Annika Havaste kirjoittaa Viisas ravinto -blogissaan siitä, miten kasvattamasi suolistobakteeristo vaikuttaa siihen, mitä haluat syödä. Suoliston bakteerikanta saa ihmisen valitsemaan sellaista ruokaa, jota se pystyy käyttämään ravinnokseen.

Olipa himotuksesi kohteena sitten rucola tai suklaabrownie, kyse ei ole uusimpien tutkimusten valossa niinkään itsekurista vaan suolistobakteerien vallitsevasta tilasta. Ja suolistobakteeristo elää ja muuttuu sen mukaan, mitä syömme.

Turha siis sättiä itseään huonoista geeneistä tai itsekurin puutteesta. On vain siirrettävä katse ruokaan ja ravinnon laatuun. Siirryttävä jokapäiväisissä ruokavalinnoissaan astetta terveellisemmälle tielle. Alettava pysyvästi hoitaa suolistoa ja vaalia vatsan hyvinvointia.

Tähän suuntaan johdattelen sinua uudessa ruokakirjassani.

Makeutusaineissa on laadullisia eroja, vaikka kaikki ravitsemuksen asiantuntijat eivät sitä allekirjoitakaan. Herkkävatsainen huomaa eron käytännössä syömisen jälkeisessä olotilassa. Myös syödyn makean määrällä on vaikutusta vatsan kuntoon ja turvotuksen määrään.

Aloittaessani elämäntapamuutosta reilu puolitoista vuotta sitten, en alun alkaenkaan päättänyt heittää pysyviä hyvästejä makeille herkuille. Koska elämä, juhlat ja kyläilyt.

Kehoni sokerivaatimukset ovat kuitenkin merkittävästi muuttuneet ruokavaliomuutoksen myötä.

Olen jakanut ajatustasolla herkkuhetket laadullisesti kahteen eri kategoriaan: 1) itse tehdyt herkut, joista yhdet sopivat arkisiin hemmotteluhetkiin ja toiset juhlapöydän tarjoiluihin ja osa molempiin sekä 2) muiden valmistamat herkut, jotka sopivat vain niukin naukin herkälle vatsalle ja joilla siis herkutellaan silloin tällöin.

Herkuttelulla on sosiaalinen ja psykologinen merkitys. Syömisellä tai kieltäytymisellä erottaudumme tai samaistumme muihin erilaisissa konteksteissa. Koemme itsemme normaaliksi tai epänormaaliksi. Olemme ryhmän sisä- tai ulkopuolella. Koemme yhteisyyttä tai yksin jäämisen tunnetta.

Minä olen ajatellut niin, että mikään ei mene pilalle, vaikka ystäväni valmistama gluteeniton ja laktoositon kakku olisikin vatsalleni vähän liian makea, jos ainesosat muuten sopivat herkälle vatsalle. Otan vain vähäsen. Siihenkään ei kuole, vaikka juhlien torttupala olisikin leivottu valkoiseen sokeriin. Voi tyytyä maistelemaan pikkuriikkisen autereinen ilme kasvoillaan, kuten muutkin. 

Liiallisen sokerin aikaansaama turvotus laskee kyllä muutamassa päivässä. Turvonneella mahalla ei tee taas vähään aikaan mieli muuta kuin silottavia smoothieita.

Loppujen lopuksi herkän vatsan hoitamisessa kokonaisuus ratkaisee ja se, mistä arkinen ruokavaliosi koostuu. Olennaista on, että kumpikaan – arki tai juhla – ei tuota sinulle syyllisyyttä tai tunnetta epäonnistumisesta. Sellaista ei nimittäin pidemmän päälle jaksa.

Ihmeellistä kyllä, mitä pidempään syö oikeaa, ravintopitoista vatsaa ja suolistoa hellivää ruokaa, sitä vähemmän keho kaipaa makeaa. Se on merkki suoliston kunnon kohentumisesta ja sen myötä makumieltymysten muuttumisesta. Ei itsekurista tai tahdonvoimasta sinänsä.

Pääsiäisen juhlapöytään ajattelin valmistaa jälkkäriksi hedelmäisen juustokakkumaljan. Jälkiruoka on yhdistelmä suloisen suolaista lakritsigranolaa, hedelmillä raikastettua kaurapohjaista tuorejuustotäytettä ja kirpeän makeaa sitruunakiisseliä.

Koko komeuden kruunaavat kookossokerilla ja raakalakritsijauheella makeutetut lakritsimarengit, jotka eivät oikeasti maistu yhtään tavalliselta marengilta vaan paljon paremmilta. Näissä marengeissa on makua ilman julmettua sokerimäärää.

Jos käytät mieluiten ihan tavanomaisia maitotuotteita, jälkkärin voi valmistaa myös laktoosittomaan maustamattomaan tuorejuustoon ja luonnonjugurttiin.

Jälkiruoan valmistustapa on helppo, mutta monivaiheinen. Voit valmistaa jälkkäriin tulevat kerrokset vaikka jo edellisenä päivänä valmiiksi ja kasata jälkiruoan maljaan vasta vähän ennen tarjoilua.

Herkullista ja aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Hedelmäiseen tuorejuustomaljaan tarvitset isokokoisen lasivuoan ja seuraavat ainekset:

1 annos lakritsigranolaa jäähdytettynä

LAKRITSIMARENGIT:
3 kananmunan valkuaista
veitsenkärjellinen Himalajan ruususuolaa
½ dl kookossokeria
1 ½ tl raakalakritsijauhetta
1 tl maissitärkkelystä
1 tl tuorepuristettua sitruunan mehua

LAKRITSIMARENGIN VALMISTUS:
Laita uuni lämpenemään 125 asteeseen. Erottele kananmunan valkuaiset keltuaisista. Siirrä keltuaiset syrjään.

Vaahdota valkuaiset ja ripaus suolaa kovaksi vaahdoksi. Lisää vähin erin vaahtoon kookossokeri. Vatkaa seosta kookossokerin lisäämisen jälkeen aina niin kauan aikaa, että karkea sokeri liukenee vaahtoon. Lisää raakalakritsijauhe pieninä määrinä. Vatkaa tasaiseksi.

Siivilöi vaahtoon maissitärkkelys koko ajan vatkaten. Sekoita viimeisenä joukkoon sitruunanmehu.

Huomaa, että näillä makeutusaineilla valkuaisvaahdosta ei tule yhtä kovaa ja kiiltävää kuin valkoisella sokerilla valmistettaessa. Marengeista tulee silti uunissa ihanan rapeita.

Lusikoi vaahto pursotinpussiin ja pursota pieniä nokareita pellille leivinpaperin päälle. Voit halutessasi myös nostella nokareet pellille kahden lusikan avulla.

Paista uunin keskitasossa noin 1 h 15 minuuttia tai kunnes marenkien pinta tuntuu kuivuneelta. Jäähdytä pellillä.

SITRUUNAKIISSELI:
1 dl tuorepuristettua sitruunan mehua (noin 2 isoa sitruunaa)
1 dl vettä
1 rkl maissitärkkelystä
⅔ dl raakaruokosokeria
veitsenkärjellinen Himalajan ruususuolaa
3 kananmunan keltuaista
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

SITRUUNAKIISSELIN VALMISTUS:
Mittaa sitruunan mehu, vesi, maissitärkkelys, raakaruokosokeri ja suola kattilaan. Sekoita ja kuumenna kiehumispisteeseen.

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki haarukalla. Kaada keltuaiset ohuena nauhana koko ajan vispilällä sekoittaen kuumaan mehuun. Sekoita tasaiseksi ja anna seoksen kuplia muutaman kerran.

Sekoita kookosöljy valmiin kiisselin joukkoon. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.

HEDELMÄINEN TUOREJUUSTOTÄYTE:
300 g kaurapohjaista tuorejuustoa (esim. Oatly! påMackan) tai laktoositonta tuorejuustoa
400 g maustamatonta kaurajogurttia tai laktoositonta luonnonjogurttia
½ tuore ananas
1 banaani
10 kpl ananaskirsikkaa
⅓–½ dl raakaruokosokeria
½ tl jauhettua vaniljaa

TUOREJUUSTOTÄYTTEEN VALMISTUS:
Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto ja jogurtti tasaiseksi.

Kuori ja paloittele ananas ja banaani (älä käytä ananaksen kovaa keskiosaa). Huuhtele ja pilko ananaskirsikat. Kääntele hedelmät lastalla tuorejuustoseokseen. Makeuta raakaruokosokerilla ja vaniljajauheella.

HEDELMÄISEN TUOREJUUSTOMALJAN KASAAMINEN:
Kumoa lasivuoan pohjalle ensin lakritsigranola (säästä muutama ruokalusikallinen koristeluun). Murustele granolan päälle hieman lakritsimarenkia.

Kumoa tuorejuustotäyte vuokaan. Tasoita pinta. Lusikoi lopuksi vuokaan sitruunakiisseli.

Koristele malja granolalla, marengilla ja ananaskirsikoilla. Voit laittaa ylijääneet marengit tarjolle kahvipöytään.

Nautiskele!

— Reseptin kehittämiseen on käytetty Urtekramin luomutuotteita ja Keskisen myllyn tattarihiutaleita. —