Joulunajan herkälle vatsalle sopiva glögijuoma valmistetaan intialaisen chai-teen tapaan keittämällä lämmittäviä mausteita kattilassa. Luonnollinen ja vahva marjainen maku syntyy kylmäpuristetusta täysmehusta ja intiaanisokerista.

Joulunodotus on ihmeellistä aikaa.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana ihme kytkeytyy substantiivina ihmetystä herättävään, yliluonnolliseen, selittämättömään asiaan tai tapahtumaan. Kristinuskossa tällä viitataan joulun ihmeeseen.

Ihme voi jossain kontekstissa merkitä myös hämmästystä, kummastusta, pulaa, kiipeliä tai ahdinkoa.

Tätä kai se joulunodotus ihan arkisessa merkityksessä monelle onkin.

Joulukuulle asetetut tavoitteet ja suunnitelmat ylittävät heittämällä luonnollisen rajan.

Normaalin ahertamisen sijaan tarvitaan yliluonnollisia voimainponnistuksia tai vähintäänkin ilmiömäistä ajanhallintaa. Mielellään tietysti molempia.

Täpötäyteen ahdettu kalenteri herättää joka aamu hämmästelemään, miten ihmeessä saisin tähän johonkin mahtumaan sen lasten toivoman piparkakkutalonrakennussessionkin.

Muotit ja kaavat ovat lojuneet jo viikon verran olohuoneen sohvalla muistuttamassa minua seuraavasta projektista, josta ei sokeria puutu.

Täydelliseen lopputulokseen tarvitaan vain pari kiloa piparitaikinaa, neljä eriväristä tuubia sokerikuorrutetta, pussillinen mariannerakeita, ranskan- ja amerikanpastilleja, lakumixiä, kettukarkkeja ja erilaisia strösseleitä.

Osta nämä!, kehotetaan ruutupaperille kyhätyssä ostoslistassa, joka on jostain kumman syystä osoitettu isille.

Ketkuilu on taitolaji siinä missä myyntipuheiden pitäminenkin.

Sokeriteollisuuden synnyttämästä ahdingosta ei voi sairastumatta selvitä. Sitä minä vatsavaivat kokeneena äitinä lasteni puolesta eniten pelkään.

Mutta nythän on joulu! Jouluun kuuluu herkuttelu hyvällä omallatunnolla!

Tähän se kaupallinen ilosanoma nykyisin kilpistyykin: jos kaikki joulunaikana ostetut suklaapukit pantaisiin maahan makaamaan, niillä voisi merkitä kokonaisen maratonreitin!

Eikä tähän merkkaamiseen tarvita kuin Lidlin myymät pukit.

Sanoma ei oikein kosketa.

Joka joulu kummastelen myös niitä lukuisia vaatimuksia, joita sataa kouluista, kerhoista, seuroista ja harrastuspiireistä.

Normaalilla tavalla uuttera ei riitä alkuunkaan. Pitää revetä joka suuntaan.

Varainkeruun hengessä leivotaan mokkapaloja sinne ja joulupipareita tänne. Eikä riitä, että leipoo. Leipomukset pitää myös ostaa.

Jos kukaan ei osta, myyntipöytien pitäjät ovat pulassa. Siinä sitten ihmetellään, mitä näillä nyt tehdään.

Leipomisen ja ostamisen lisäksi tarvitaan osallistumista. Ilman auttavia käsiä moni toiminta olisi kiipelissä.

Luin huvittuneena Helsingin Sanomien sivuilta artikkelin, jossa THL:n ylilääkärin ohjeilla hahmoteltiin stressitöntä elämää ilman hengitysharjoituksia.

Tässä kukaan ehdi edes hengittämään – yhtä puuskutustahan tämä on!

Samassa jutussa filosofin vastaanottoa pitävä psykiatri Antti S. Mattila esitti, miten ”vapaaehtoistyö on erityisen hyvä harrastus stressin loitolla pitämiseen”. Muiden auttaminen nimittäin vähentää itsekeskeisyyttä.

Olisi kiva tietää, montako peltiä filosofi on uransa ohella leiponut mokkapaloja vapaaehtoistyön hengessä. Tai montako kertaa kello on herättänyt sunnuntaiaamuna leipomaan tuoretta torttua.

Myyjäisten buffettiin. Tietysti.

Ja mieluusti kuulisin myös, missä kulkee se kulminaatiopiste, jonka jälkeen leipomatta jääneillä mokkapaloilla ei enää ole itsekeskeisyyden kanssa mitään tekemistä.

Vapaaehtoistyö on toki kaunista ja arvokasta. Valitettavasti moni perheellinen kuitenkin hikoilee vessapaperisäkkejä kaupittelemalla itsensä henkihieveriin.

Toisin kuin mokkapalat, vuoden vessapaperit saa aina tungettua jonkun sängyn alle.

Filosofin mukaan stressi vähenee, kun ei edes yritä saada asioita menemään tietyllä tavalla. Ajattelee vaan, että ”kävi miten kävi, siitä voi seurata hyviä vaihtoehtoja”.

Niin. Kuten nyt vaikkapa se, että ei tarvi vähään aikaan sängynalusia imuroida.

Ainahan voi tietysti sanoa, että juuri nyt en ehdi tai pysty osallistumaan. Sehän on vapaaehtoista!

Niin onkin.

Voit aina jäädä vapaaehtoistyöstä pois. Ja tuntea olevasi täysi rotta. Se, jos mikä vasta stressaakin!

Ei, kyllä meidän on vain jaksettava.

Loputtomalta tuntuvan rutistuksen keskellä on hyvä raivata itselleen silloin tällöin pieni hetki omaa aikaa: hengähtää työstä, perheestä ja harrastustoiminnasta.

Olkoon se hetki vaikka hitaan glögimukillisen mittainen, jonka keittelet alusta loppuun itse. Ajan kanssa.

Jos ottaa oikein ison glögimukin, ehtii hengittää monta kertaa syvään ja haaveilla siitä itsekkyyden sävyttämästä ajasta, jolloin kukaan ei tule puhumaan sinulle mokkapaloista.

Ainut ihme, jonka voin tässä elämässä saavuttaa on se, että opin hengittämään rauhallisemmin.

Tänä vuonna olen hauduttanut glögiä hieman uudella tavalla.

Katselin kerran, miten ystäväni valmisti meille intialaista chai-teetä. Hän keitti ensin kattilassa puhtaita mausteita – kanelitankoa, kokonaisia vihreitä kardemummankotia ja neilikoita – kunnes vesi muuttui tummaksi ja tuoksuvaksi.

Sen jälkeen hän siivilöi mausteet pois ja lisäsi kattilaan mustaa teerouhetta.

Samalla tavalla voidaan valmistaa myös marjainen glögijuoma, jota maustavat joulumausteiden lisäksi lakritsainen tähtianis ja mustapippuri.

Mausteiden keittämisen jälkeen lorautan kattilaan sokeroimatonta Marjatila Raitaniemen karpalo- tai punaherukkatäysmehua. Ehkä paras makuyhdistelmä syntyy näiden kahden vahva-aromisen mehun yhdistelmästä.

Myös muut punaiset mehut (mustaherukka, puolukka ja jopa aronia) sopivat joulunajan glögijuomaan.

Glögi makeutetaan luonteikkaalla intiaanisokerilla. Maistuvaan juomaan ei paljon tarvita.

Neljään glögijuomaan tarvitset:

1 l vettä
10 kpl kokonaista neilikkaa
6 kpl vihreää kokonaista kardemummankotaa
3 kpl mustapippuria
1 kanelitanko
2 kpl tähtianista
2 dl Marjatila Raitaniemen karpalo- tai punaherukkatäysmehua*
1 dl intiaanisokeria (tai maun mukaan)

Tarjoiluun: manteleita ja rusinoita

*Tämän glögijuoman kehittämiseen olen käyttänyt Marjatila Raitaniemeltä saatuja ilmaistuotteita. 

Ohje:

Mittaa vesi ja mausteet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla 10 minuuttia. Siivilöi mausteet pois.

Lorauta sekaan punainen marjamehu ja mausta intiaanisokerilla.

Nauti lämpöisenä rusinoiden ja manteleiden kanssa.