Kesä ja jäätelö – mitäpä sitä selittelemään. Jos kaupan jätskit saavat vatsan voimaan huonosti, valmista itsellesi viileä kesäherkku, jossa ei ole turhia makeutusaineita. Maidoton, gluteeniton ja vegaaninen pehmisjäätelö saa ihanan maun sitruunasta ja lakritsista. Tervetuloa aurinko ja helle!

Nuori mies tulee reppu selässä olohuoneeseen ja alkaa nostella ostoksiaan sohvalle: sipsipussi, energiajuoma, keksipaketti, pussi irtokarkkeja ja neljä maitosuklaalevyä.

”Vähän motivaatiota kouluhommiin”, hän toteaa ja virnistää härnäävästi.

Katselen, miten hän rapisuttelee näytöksellisesti pussejaan, tekee liioiteltuja nuuhkaisuja monta kertaa ja puhaltaa ilmaa ulos suustaan aaahkaisten samalla äänekkäästi. En provosoidu enkä kommentoi ostoksia sanallakaan. Sen sijaan pyydän häntä ottamaan jääkaapista ruokaa.

”Mitäs rrrrr…ruokaa meillä tänään on?”

Tiedän, mihin tuo ärrän venyttäminen liittyy. Siihen, että hän haluaisi sanoa rehuja, joita tässä perheessä syödään kuulemma enemmän kuin laki sallii. Ei kuitenkaan sano, vaikka rajalle hiipiikin.

Tänä aikana on vaikea kasvattaa lapsia syömään oikein. Ensinnäkin on vaikea tietää, mikä on oikein. Lapset saavat valistusta kouluruokailusta, koulun seinille kiinnitetyistä julisteista, kouluterveydenhuollosta ja kotitaloustunneilta. Perinteinen eetos törmää kotien ja vanhempien terveyskäsityksiin siitä, mitä oikeasti pitää syödä. Näkemykset voivat toisinaan olla valovuoden päässä toisistaan.

Yhden asian olen kuitenkin huomannut. Nuorison ruokavaliokäsityksillä ei näytä olevan mitään tekemistä edellä mainittujen kanssa. Teini-ikäisen aivot toimivat nimittäin hieman eri tavalla kuin meidän aikuisten.

Tiedetään, että aivot kehittyvät vaiheittain. Vasta yli 20-vuotiaiden aivot pystyvät käsittelemään monimutkaisia kognitiivisia prosesseja, kuten päätöksentekoa, tulevaisuuden ennakoimista, riskien arviointia, vuorovaikutusta ja tunteiden hallintaa.

On siis aivan turhaa olettaa, että nuori kykenisi miettimään syömisiään jotenkin rationaalisesti vaikkapa hiljaisen tulehduksen näkökulmasta. Ihan yhtä turhaa on ryhtyä puhumaan siitä, että karkinsyönti aiheuttaa reikiä.

”Pikku vikoja. Jos hampaisiin tulee reikiä, ne paikataan.”

Vaikeinta on tunteiden hallinta, jota vaaditaan ruokaan liittyvässä keskustelussa paitsi nuorilta myös meiltä aikuisilta. Omien tunteiden sääntely vaatii itsehillintää ja tilan antamista erilaisille näkemyksille. Tätä saakin opetella.

Minä olen ottanut nuorten ravitsemuskasvatukseen kaksi periaatetta.

Ensimmäinen on se, että en syyllistä. Jokainen saa ostaa omilla rahoillaan mitä haluaa ja mättää sellaista ruokaa, jonka hyväksi itselleen näkee. Minä en mälkätä, vaikka näen nuoren nostelevan repustaan kaiken maailman moskaa, niin sydäntäsärkevältä ja sairastuttavalta kuin se näyttääkin.

Lapseni kyllä tietävät, mitä ajattelen heidän herkkuvalinnoistaan, vaikken sano sanaakaan. Tyydyn hiljaiseen valistukseen: en itse osta kotiin sellaisia ruokia, joita en halua perheeni syövän. Meillä syödään terveellistä ja monipuolista kotiruokaa ilman ylimääräisiä höttöjä.

Toinen periaatteeni on se, että en syyllisty. Minä en ole epäonnistunut kasvattaja, vaikka lapseni ei siedäkään rucolaa tai vaikka hän valitsee puolentoista litran limupullon puristamani porkkanamehun sijaan.

Ysiluokkalaista miehenalkua ei äidin terveysmehujen äärelle enää niin vain houkutella. Hän päättää ruokavalinnoistaan itse ja tekee päätökset ikätasonsa mukaisesti.

Ruokaan liittyvissä puheissa vaadin teineiltä kuitenkin yhtä asiaa: ruokaa on kunnioitettava.

Meillä ei sanota mitään ruokaa pahaksi eikä tehdä pöydän alle performatiivisia yökkäysliikkeitä – jotka jostain kumman syystä lisääntyvät kavereiden läsnä ollessa. Sen kun erehtyy tekemään, lähtee ruokapöydästä kuin leppäkeihäs. Yleisöstä viis!

Ruokapöytään ei voi myöskään tulla tunteet pinnassa hävityn verkkopelin aiheuttamassa turmeluksessa ja aloittaa mielenosoituksellisesti sanomalla: ”Taas tätä sontaa!” Jos peli on mennyt paskasti, sitä on ihan turha tulla viattoman ruoan päälle sylkemään. Vessanpönttö on sitä varten.

Meillä ei myöskään nimitellä kasviksia rehuiksi. Yrtit ja vihannekset ovat ruokaa – ei eläinten rehua. Jos viinisuolaheinän varret eivät salmiakkipääkallojen jälkeen makuhermoja hivele, voi ottaa hieman vähemmän tai sanoa kauniimmin, että tämä ei nyt minulle maistu. Ja jos tuntuu siltä, että ei saa mieluistaan ruokaa, voi aina tulla itse kokkaamaan.

Minusta on ihan ok, että makumieltymykset eroavat toisistaan. Kaikista ruoka-aineista ei tarvitse tykätä. Olennaista on kuitenkin se, miten asian ilmaisee. Ruoanlaittaja ansaitsee kiitoksen silloinkin, kun pöydässä ei ole sitä omaa lempiruokaa: Lidlin Ristorante pakastepitsaa.

Nyt, kun nuoret kirmaavat kesälaitumille, on aika kaivaa jäätelöreseptit esille. Meillä on perinteisesti ostettu koulunpäättäjäispäivänä jäätelöä, ja koska en aio jäädä tämän ilonhetken ulkopuolelle, valmistan annoksen ihanaa sitruuna-lakritsipehmistä, jotta voin herkutella muiden mukana.

Terveellinen jäätelöherkku ei vedä vatsaa kipeäksi, kuten kaupan jäätelöiden jälkeen ainakin minulle käy. Pystyn kyllä muuten syömään laktoosittomia maitotuotteita, mutta jäätelöiden sisältämä liiallinen sokeri ja tärkkelysmakeuttajat (glukoosisiirappi ja glukoosi-fruktoosisiirappi) aiheuttavat ongelmia. 

Tämän pehmiksen maku tulee raakalakritsijauheesta ja 100 % eteerisestä sitruunaöljystä. Sitruunaöljyä voi käyttää ruokien ja jälkkäreiden maustamiseen ja juomaveden raikastamiseen. Jos vesikannuun laittaa tipan sitruunaöljyä ja sitruunamelissan oksan, saa raikkaan makuveden, jota tulee myös juotua. Sitruunaöljyn voi tässä reseptissä myös vaihtaa pieneen määrään raastettua luomu sitruunan kuorta.

Käytin jäätelön makeuttamiseen banaania ja nestemäistä steviaa. Stevia sopii myös FODMAP-ruokavalioon ja muutamalla tipalla maustamatonta steviaa saa riittävän makeaa jäätelöä. Reseptissä olevan stevian voi halutessaan vaihtaa vaahterasiirappiin.

Tämän jäätelöreseptin myötä toivotan sinulle aurinkoista ja rentouttavaa kesää!

Sitruuna-lakritsipehmis kahdelle:

1 banaani
1 tlk (400 ml) täysrasvaista kookosmaitoa
½–⅔ tl raakalakritsijauhetta
5 tippaa nestemäistä steviaa
1–2 tippaa eteeristä sitruunaöljyä tai ½ tl luomusitruunan raastettua kuorta
veitsenkärjellinen jauhettua vaniljaa

Koristeluun: tuoreita marjoja ja muutama kuorellinen manteli rouhittuna

Ohje:

Paloittele banaani muovipussiin ja pakasta 3–4 tuntia. Nosta kookosmaitotölkki siksi aikaa jääkaappiin, jotta kookosmaidon kermainen osa erottuu omaksi kerroksekseen. Käytä jäätelöön vain tämä kermainen osa.

Mittaa ainekset kulhoon ja jauha sauvasekoittimella samettiseksi. Tarkista maku ja muokkaa makeutta tarvittaessa.

Nauti heti. Jos haluat astetta jäätelömäisemmän syötävän, laita jätski pakastimeen tunniksi. Sekoita sen jälkeen jäätelöä muutama minuutti sähkövatkaimella ja pakasta vielä toinen tunti. Sekoita uudelleen sähkövatkaimella, jotta jäätelöön tulee pehmismäinen rakenne.

Kauho pehmistä kulhoon, lisää tuoreita marjoja ja mantelirouhetta ja nauti heti!

— Kuvan valkoinen kulho on Pentikin Valo -sarjaa. Keraaminen kulho on saatu kuvauslainaan Järvenpään Pentikistä. —