HerkänVatsanKokkikoulu_final_musta_lapinakyva_500

Tavoitteena hyvä olo ja terve vatsa

Turvottaako? Närästääkö? Kärsitkö ilmavaivoista tai ummetuksesta? Onko vatsasi usein kipeä iltaisin etkä tiedä, mistä vaivat johtuvat?

Pauliina_lapinakyva

Lehtikaali-pestopasta

Lehtikaalista, tomaateista ja tuoreista yrteistä syntyy muutamassa minuutissa maistuva pestokastike gluteenittomalle pastalle. Rentouttava viikonloppu alkaa simppelillä ja hyvänmakuisella ruoalla. 

Miten meillä menee?, kysyi Meri Eskola uusimman Yhteishyvä -lehden artikkelissa.

Saadakseen vastauksen kysymykseensä, toimittaja istutti yhteen erilaisista kulttuurisista taustoista tulevia ihmisiä. Suomeen juurtuneelta amerikkalaiselta, kenialaiselta, englantilaiselta ja turkkilaiselta kysyttiin, mitä Suomi voisi oppia muiden maiden kulttuureista.

Opittavaa olisi aika paljonkin.

Tarkemmin ajateltuna opittavaa ei oikeastaan ole Suomella, vaan täällä asuvilla kansalaisilla, jotka toimivat erilaisissa sosiaalisissa ja kulttuurisissa ympyröissä.

Eskola kiteyttää, että aivan ensimmäiseksi meidän pitäisi oppia keskustelemaan ja kunnioittamaan toisia. Pitäisi puhua enemmän ja lempeämmin.

Hyvin sanottu.

Seuraan aktiivisesti ravitsemuksen ympärillä käytävää keskustelua ja olen huomannut, että puhetta meillä kyllä riittää. Keskustelua ja aitoa vuorovaikutusta näkee vähän vähemmän, ja kunnioitusta vain hyvin harvoin.

Meille tarjoillaan valikoitunutta, suodattunutta ja harkituilla kehyksillä rajattua puhetta, joka useimmiten korostaa yhtä oikeaa totuutta.

Enimmäkseen puhutaan niin kuin vaihtoehtoisia totuuksia ei olisi olemassakaan, mikä näkyy muun muassa muiden osaamisen vähättelynä ja mitätöintinä.

Poliittinen kannanotto on sekin, jos julkisuudessa tietoisesti vaietaan jostain toisesta näkemyksestä. Se, mistä ei puhuta, ei ikään kuin ole olemassa.

Entä lempeys?

Kokemukseni mukaan lempeys on täysin vieras käsite ravitsemus- ja ruokakeskusteluissa.

Jos johonkin haluaisin lisää lempeyttä, armollisuutta, vaihtoehtoisten näkemysten kunnioittamista ja iloa, niin se on ruokaan liittyvä puhe.

Mutta ei.

Tällaista se sitten on päivästä ja kirjoituksesta toiseen.

Koulu- ja laitosruoka on pahaa, ja lapset ja nuoret lihovat, koska he syövät päin honkia. Syntipukkeja etsitään ja löydetään.

Myös aikuiset syövät väärin. He ovat aina syöneet väärin ja aivan liian vähäisin tiedoin. Ja jos joku näyttää syövän oikein, niin siinä tapauksessa hän syö joko pelottavan vähän tai liian rajoittuneesti.

Pitäisi muistaa rentous ruoanlaitossa ja erityisesti syömisessä. Liian tiukat rajoitukset johtavat pään sisäiseen kaaokseen ja repsahdukseen. Sitten jojotetaan. Tulee ahdistusta, masennusta ja kaikkea.

Kukaan ei myöskään osaa syödä ilman ammattilaista. Ei edes toinen ammattilainen, koska hänellä on huuhaa-käsitykset syömisestä. Toiselle voi ihan vähän irvailla omassa blogissa ja julistaa aamenta omille näkemyksilleen.

Kuulostaa happamalta. Ja sitä se myös on.

Entä miten minä jaksan seurata tuota kaikkea?

En jaksakaan.

Omaa lukemistani on viime aikoina alkanut entistä enemmän ohjata ruokaan ja ravitsemukseen liittyvät puhetavat. On paljon mukavampaa lukea sellaista tekstiä, joka antaa tilaa myös erilaisille ravitsemuskäsityksille arvottamatta ja arvostelematta.

Ravitsemukseen ja ruokaan liittyviä koulukuntia on useita, ja siilomaisesta ajattelusta huolimatta niillä kaikilla on jotain annettavaa toisilleen.

Mielestäni ravitsemusalan asiantuntijat voisivat ihan hyvin luopua rajojen varjelusta ja osallistua samalla energiamäärällä myönteisemmän keskustelukulttuurin luomiseen.

Ruoka on ilonaihe, jonka äärellä voi tehdä muutakin kuin synkistellä. Oikea ruoka tekee meille hyvää ja saa hyvälle mielelle.

Ja jos nyt joskus se koulu- tai ravintolaruoka ei ole kokilta oikein lähtenyt, niin voihan sitä todeta kuten aurinkoinen tyttäreni: ”Oli se ruoka ihan hyvää, mutta siitä puuttui rakkaus. Siksi se ei oikein maistunut.”
 
Rentouttavaa ja hyvänmakuista viikonvaihdetta kaikille!

Tällä ohjeella valmistat maistuvan lehtikaali-pestopastan neljälle 

PASTAN KEITTÄMISEEN:
250 g gluteenitonta tagliatelle -pastaa*
reilusti vettä ja suolaa keitinveteen
loraus oliiviöljyä

LEHTIKAALI-PESTOKASTIKE:
2 lehtikaalin lehteä (ruodit poistettuna)
½ ruukku basilikan lehtiä
½ ruukku ruohosipulia
½ dl oliiviöljyä
4 tomaattia lohkoina
100 g aurinkokuivattua tomaattia
4 rkl tuorepuristettua sitruunan mehua
2 tl jauhettua paprikaa
1 tl intiaanisokeria
½ tl Himalajan ruususuolaa
reilusti mustapippuria myllystä

LISÄKSI:
100 g vähälaktoosista tai laktoositonta vuohenjuustoa
kourallinen saksanpähkinöitä rouhittuna
tuoreita basilikanlehtiä
4 tuoretta tomaattia
pala pecorino romano -juustoa raastettuna

*Gluteeniton pasta on saatu veloituksetta Ceestalta bloginäkyvyyttä vastaan. Ceesta tuo maahan ihania, gluteenittomia italialaisia pastoja, joita voi ostaa Helsingin Töölöstä kivijalkamyymälästä tai verkkokaupasta.

Huom! Maidotonta ruokavaliota noudattava voi jättää ohjeesta pois vuohenjuuston ja lampaanmaidosta valmistetun pecorinon tai vaihtaa ne itselle sopivaan vegejuustoon.

Ohje:

Laita pasta kiehumaan runsaaseen suolalla ja oliiviöljyllä maustettuun veteen. Keitä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.

Sillä aikaa, kun pasta kiehuu, valmista pestokastike. Huuhtaise yrtit ja tomaatit ja lado kaikki ainekset tehosekoittimeen. Jauha samettiseksi kastikkeeksi. Tarkista maku.

Kaada pastan keitinvesi pois siivilän läpi. Älä huuhtele. Jätä pasta hetkeksi siivilään. Kumoa pestokastike kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Kaada pasta kattilaan ja sekoita kastikkeeseen. Murenna sekaan vuohenjuusto.

Kumoa pasta tarjoilukulhoon. Viimeistele saksanpähkinöillä ja tuoreilla basilikanlehdillä. Tarjoile tuoreen tomaatin ja raastetun pecorinon kera.

2 Comments

  1. PälviS
    3.11.2015 @ 09:50

    Nam nam! Toimii myös sauvasekoittimella ja ilman vuohenjuustoa, jos sitä ei sitten jääkaapista löytynytkään. Ihanan helppo pastakastike, johon voi upottaa kasvimaalla törröttävät viimeiset lehtikaalit 🙂

    VASTAA

  2. Pauliina Tervo
    4.11.2015 @ 21:22

    Kiitos palautteesta!

    Tämä on kyllä pastakastike helpoimmasta päästä ja hyödyllinen myös. Tässä muodossa saa aika paljon ladottua terveellistä ja hyvää lastenkin lautaselle – mitä siis joudun myös pähkäilemään.

    Sanoppa muuten, kun ilmeisesti lehtikaalia kasvattelet, että jauhatko itse ruoditkin? Joku lajike nimittäin tuntuu niin puisevalta, että tehosekoittamisellakaan ei tahdo mennä sileäksi. Olen huomannut tämän, kun jonkun verran tulee lehtikaalia vedettyä marjasmoothien sekaan. Onko lajikkeissa eroa?

    VASTAA

Vastaa käyttäjälle Pauliina Tervo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook
Twitter
LinkedIn
Instagram