tiistai, 29 syyskuu 2015 10:24

Avokado-kurpitsansiementahna

Avokado-kurpitsansiementahna on terveellinen levite leivälle ja voileipäkakuille sekä maistuva lisuke lohelle tai kasvisten dippailuun. FODMAP-ruokavaliota noudattavakin voi kokeilla varovasti, sopiiko pieni määrä avokadoa vatsalle.  

Katsoin viime viikolla jonkun ohjelman, jossa haastateltiin Jutta Gustafsbergiä.

Vaikka naisella ei olekaan paljon annettavaa minunlaiselleni, vatsan hyvinvointia metsästävälle, bongasin fitness-valmentajan puheesta yhden kiinnostavan ajatuksen. Jutan mielestä ruokavalioon liittyvissä muutoksissa tarvitaan eniten pään sisäistä valmennusta.

Niin totta.

Ajatuksella on suuri merkitys siinä, miten rakennamme omakuvaa ruokavaliostamme perustuipa se minkälaisiin tavoitteisiin tai lähtökohtiin tahansa.

Tässä on meillä vatsavaivaisillakin tekemistä.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, miten julkisuudessa rakennetaan diskursiivisesti tietynlaista ruokatodellisuutta, jossa meidän herkkävatsaisten ongelmia ja niiden hoitamista tarkastellaan ulkoapäin.

Ruokakeskusteluihin ja vatsavaivojen hoitoon osallistuvat lääkärit ja ravitsemusalan asiantuntijat, joilla on toki koulutuksensa puolesta tietoa aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ja lain suoma pätevyys neuvoa muita ihmisiä.

Näin olkoon.

Tämä johtaa kuitenkin vääjäämättä siihen, että ruokavalion vaikutuksista ja sen herättämistä ajatuksista, kokemuksista ja tunteista puhutaan vatsavaivaisten yli ja ohi.

Julkisuuden puhetavoilla rakennetaan ajatusta erikoisruokavaliosta ja tuotetaan keinotekoisia raja-aitoja ruokarajoitteisten ja tavanomaista ruokavaliota noudattavien välille.

Kun tervevatsainen puhuu vatsavaivoista ja siitä, mistä kaikesta herkkävatsainen joutuu ruokapöydässä luopumaan hoitaakseen vatsaansa, syntyy ajatus ahdistuksesta.

Sivistyssanakirjan mukaan ahdistuksella voidaan tarkoittaa epämääräisen painostavaa, pelonsekaista tunnetilaa, hätäännystä, huolta ja tuskaa.

Ruokavalioon liittyvää ahdistuspuhetta tuottavat erityisesti he, jotka tarkastelevat FODMAP-ruokavaliota yleisistä ravitsemussuosituksista käsin.

Jos ravitsemussuositukset ovat normi, eli ainoana oikeana pidetty ja hyväksytty ruokavalion malli ja ohjenuora, silloin kaikki poikkeamat siitä nähdään haitallisina, pidemmän päälle ei-suositeltavina, pahoina ja huonoina sekä ennen kaikkea ahdistusta tuottavina.

Kun minä aloitin vatsavaivojen hoitamisen tällä ruokavaliolla noin puolitoista vuotta sitten, koin vaikeimpana asiana sen, että tunsin olevani yksin.

Pienessä mielessäni pidin itseäni ruokavammaisena ja vähän huono-onnisenakin. Rajoittuneena. Sosiaalisesti ja ruokakulttuurisesti vaikeana. Valittavana. Vaivan tuottajana. Henkilönä, jonka puolesta puhuivat julkisuudessa erilaiset professiot.

Asiantuntijoiden tietoa oli kyllä saatavilla, kiitos siitä, mutta olisi ollut mukava vaihtaa ajatuksia muiden vatsavaivaisten kanssa ja kuulla, miten he ovat muutoksessaan ja vatsavaivojen selättämisessä onnistuneet.

Monet asiantuntijat varoittavat menemästä netin keskustelupalstoille, joissa amatöörit käyvät keskustelua omaan elämään liittyvistä asioista.

Minä pidän tätä varoittelua turhana.

Kautta aikojen ihmiset ovat vaihtaneet arkisia kokemuksiaan aina perunanviljelystä lasten korvatulehdusten hoitoon.

Kokemuksellisuuden vähättely ei nosta asiantuntijoiden omaa osaamista yhtään korkeammalle, eikä kokemusten jakaminen vähennä tutkimustiedon merkitystä. Päinvastoin. Hyvin usein keskusteluissa nojataan tutkijoiden tuottamaan tietoon.

Arkisissa keskusteluissa tutkimustieto asetetaan siihen viitekehykseen, jossa se saa merkityksensä. Samalla saa aineksia pohtia tiedon relevanssia suhteessa omiin ja muiden kokemuksiin.

Arkiset keskustelut ovat meille hyväksi. Ne ovat rikkaus ja voimavara. Ne voimaannuttavat, laajentavat perspektiiviä ja rakentavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ja kuten tutkimustieto, kokemuskaan ei ole totuus asioiden tilasta, vaan pikemminkin hyvin perusteltu arvaus todellisuuden luonteesta.

Pointti on kuitenkin se, että jos FODMAP-ruokavaliota tarkastelee sisältä päin, kuva näyttää hieman toisenlaiselta.

Saatavilla oleva tieto ja muiden vatsavaivaisten kokemukset suolisto-ongelmien hoitamisesta hälventävät epätietoisuutta, rohkaisevat ja tukevat ruokavalioon liittyvien muutosten tekemistä vähentäen huolta ja tuskaa.

Ruokavalion muokkaamiseen ja tasapainon löytämiseen tarvitaan ajattelutavan muutosta.

On lakattava olemasta ulkopuolinen omassa ruokavaliossaan ja alettava tarkastella länsimaista ruokakulttuuria FODMAP-ruokavaliosta käsin.

Minä ainakin koin itseni ruokavammaiseksi vain siihen saakka, kun ajattelin ruoasta ja ravitsemuksesta niin kuin minulle oli vuosien saatossa opetettu. Olin poikkeava vain, jos tarkastelin itseäni ravitsemussuosituksista käsin.

Kaikilla on elämässä itsesäälin hetkiä, mutta niistä on vain noustava.

Itseymmärryksen kannalta on tärkeää, että voi pitää itseään normaalina ja terveenä. Se, että kuuntelee vatsaa, ei tee ihmisestä sairasta tai epänormaalia eikä kyllä rajoittunuttakaan.

Se tekee ihmisestä myönteisellä tavalla itsestään välittävän ja terveen.

Omassa muutoksessani lopetin ruokakolmioon tuijottamisen, sillä se, mikä ohjeistuksessa oli merkitty hyväksi ja suositeltavaksi, ei tukenut vatsan hyvinvointia. Tietty ruoka teki vatsalleni hyvää, kun taas joku toinen ruoka sai vatsani turpoamaan.

Minä kuuntelin vatsaani, ja vähitellen suhteeni ruokaan muuttui. Aloin ajatella positiivisesti ruokavaliostani ja olin kiitollinen siitä, miten paljon hyvää ja terveellistä ruokaa pystyin loppujen lopuksi syömään.

Mitä enemmän vatsalleni sopivia ja suoliston hyvinvointia tukevia raaka-aineita arvostin ja söin, sitä paremmaksi oloni muuttui. Ja sitä vähemmän kaipasin ja himoitsin taakse jäänyttä ruokakulttuuria.

Oma ajatukseni on se, että me herkkävatsaisetkin voimme syödä ihan tavallista ruokaa, mutta vatsan hyvinvoinnin takia me vain valitsemme ruoanlaittoon ne raaka-aineet, jotka tekevät meille hyvää.

Kun ajattelet ruokavaliostasi myönteisesti, se ei ahdista sinua.

Muiden synkistelystä meidän ei oikeastaan edes tarvitse välittää.

Olen kehittänyt tämän avokado-kurpitsansiementahnan terveelliseksi levitteeksi leivälle erääseen tapahtumalounaaseen, jossa kokkasin vatsaa hellivää ruokaa hieman isommalle porukalle.

En ole aikaisemmin julkaissut blogissani yhtään avokadoa sisältävää reseptiä, sillä käytän tätä raaka-ainetta hieman varoen.

Avokado on kivellinen hedelmä, joka sijoittuu FODMAP-ruokavaliossa rajatapauksiin. Terveellisyydestään huolimatta avokado voi aiheuttaa herkkävatsaisille ongelmia.

FODMAP-ruokavalion alkuvaiheessa olin pitkään syömättä avokadoa. Muutaman kerran yritin maistaa hedelmää – sen suositellun ¼ avokadon verran – huonoin tuloksin. Niinpä päädyin taas välttelemään sitä.

Alkuvaiheen tiukka linja oli tarpeen, sillä se antoi suolistolle tilaa levähtää ja parantua. Nyt pystyn jo syömään avokadoa silloin tällöin. En paljoa kerrallaan, enkä joka päivä, mutta ehkä kerran–pari viikossa.

Avokadossa on kuitenkin sen verran FODMAPeja, että joudun olemaan muiden FODMAP-pitoisten ruokien kanssa tarkkana niinä päivinä, kun syön avokadoa.

Tarkoitan tällä sitä, että jos saman päivän aikana otan uunijuuresten mukana vähän bataattia, laitan lohen kylkeen ruokalusikallisen avokado-kurpitsansiementahnaa, syön salaatin mukana pari palaa nektariinia ja nautin vielä palan raakakakkua, jonka pohjassa on vähän kuivahedelmiä, voi FODMAPien sietokyky ylittyä.

Tämä kannattaa huomioida, jos kokeilet avokadon sopivuutta itsellesi.

Jos vatsasi on oikein ärtynyt, tämä ei ehkä ole paras mahdollinen levite leivällesi. Jos vatsa ei oikuttele, kokeile varovasti. Jos tulee oireita, jätä taas joksikin aikaa ja kokeile myöhemmin uudelleen.

Huomaat kyllä, toimiiko.

Avokado-kurpitsansiementahnan ainekset:

1 syöntikypsä avokado
½ dl kurpitsansiemeniä
2 rkl sitruunan mehua
½ tl Himalajan ruususuolaa
½ tl kookossokeria
kourallinen rucolaa
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa varsineen
ripaus mustapippuria myllystä

Ohje:

Paahda ensin kurpitsansiemenet kevyesti kuivalla paistinpannulla. Varo polttamasta. Kumoa siemenet kulhoon ja jäähdytä.

Puolita avokado ja poista sen keskellä oleva siemen. Lusikoi hedelmäliha kulhoon.

Lisää tuorepuristettu sitruunan mehu, suola, kookossokeri, rucola ja sitruunamelissa. Rouhaise sekaan mustapippuria myllystä.

Jauha ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku.

Tarjoile levitteenä, dippikastikkeena, kalaruoan lisukkeena tai levitä voileipäkakun väliin.

Luettu 2651 kertaa Viimeksi muutettu tiistai, 05 tammikuu 2016 21:32
Muita artikkeleita tässä kategoriassa: Pestoperunat »