Vihreä pinaattipesto maistuu mahtavalta leivän päällä. Se sopii myös lisukkeeksi lohelle ja kastikkeeksi pastalle tai salaatille. Peston rasvalähteenä on terveellinen avokado, joka sopii vähäisissä määrin myös FODMAP-ruokavalioon. Jos vatsa ei kestä ollenkaan avokadoa, vaihda se avokado- tai oliiviöljyyn.  

Saavun Fazerin uutuustuotteiden lanseeraustilaisuuteen, joka alkaa houkuttelevasti aamupalalla.

Kauniisti katetussa pöydässä hehkuvat keltaiset auringonkukat. Tarjoilujen lomaan on sijoitettu myös muita näyttäviä kimppuja: vihattua ja rakastettua viljaa. Lenkalleen kaadetuista puulaatikoista tarjoillaan leipää, leipää ja vielä kerran leipää.

Ohitan leivät ja leikkeleet, sillä aikaisen aamulenkin ja nälkää hyvin pitävän puuropalan jälkeen, minulla on lähinnä hillitön jano. Katselen vesilasin takaa ihmisiä, joille leipä näyttää maistuvan.

Suomalaiset rakastavat sitä. Ja karttavat sitä kuka hiilareiden kuka vatsaoireiden takia. Puhuvat siitä pahaa – ja syövät lohtuleipää salaa.

Ristiriitainen tricky love -suhde piirtyy esiin Evidensin tutkimusjohtaja Mari Harjun esityksestä, jossa kuvataan suomalaisten suhtautumista leipään. Pitääkö tämänkin ruokalajin äärellä potea huonoa omatuntoa, mietin, ja tuijotan tutkimustuloksia. Leipään liittyy paljon tunteita.

Omantunnon lisäksi ongelmia voi aiheuttaa herkkä vatsa, jollainen löytyy ainakin miljoonalta suomalaiselta. Viljojen fruktaanit (FODMAP-hiilihydraatit), gluteeni ja resistentti tärkkelys voivat olla turvotuksen, ilmavaivojen ja vatsakivun taustalla.

Leipä ei ole ainoa ongelmanaiheuttaja, mutta leipäkulttuurissamme se on yksi suurimmista huolenaiheista. 

”Mitä minä nyt syön?”, kauhistelin itsekin pari vuotta sitten, kun sain käteeni rujoksi karsitun FODMAP-ruokalistan. Ei enää tavallista leipää.

Itsetehty, äidiltä saatuun hiivattomaan taikinajuureen leivottu ruisleipä oli suurinta herkkuani. Siinä, jos jossain, oli tunnetta oikeasta leivästä. Joku luku elämästäni päättyi siihen, kun laitoin vatsan hyvinvoinnin hetkellisen makunautinnon edelle ja heitin taikinajuuret roskiin.

Ei enää ikinä.

Fazer-konsernin tutkimusjohtaja Jussi Loponen on eri mieltä: ruis kuuluu kaikille. Viljabiokemiasta väitellyt dosentti on silminnähden innoissaan. Eikä ihme. Tyyppi on profeetta omalla maallaan.

Loponen on ollut kehittämässä yhteistyössä suomalaisten ja ulkomaisten yliopistojen kanssa uudenlaista leivontamenetelmää, joka vähentää merkittävästi ruisleivän FODMAP-pitoisuutta.

Miten tämä sitten tapahtuu?

Ruisleivän taikinajuureen lisätään luontaista maitohappobakteeria, joka pilkkoo taikinajuuren sisältämät FODMAPit käytännössä kokonaan. Kun taikinaan sitten leivontavaiheessa lisätään tavallisia ruisjauhoja, leipään tulee takaisin FODMAPeja.

Täysin FODMAP-vapaata leipä ei siis ole, mutta fruktaanien määrä jää kohtuulliseksi ja huomattavasti perinteistä ruisleipää alhaisemmaksi. Koska vatsavaivojen hallinnassa on olennaista rajoittaa päivittäisten FODMAPien saantia omaa toleranssitasoa vastaavaksi, lowFODMAP -ruisleipä voi hyvinkin mahtua FODMAP-ruokavaliota noudattavan lautaselle. Aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta voit lukea lisää Reijo Laatikaisen blogista.

Luennon loppupuolella vatsani alkaa kurista. Kun muut lähtevät näytekassiensa kanssa kotiin, päätän sittenkin mennä leipäkorille.

Pala 100 % kauraleipää ja päälle oikeaa voita. Suomalaiseen täysjyväkauraan valmistettu leipä ei sovi keliaakikolle, mutta herkkävatsaiselle se saattaa sopia, jos masu kestää tavanomaista kauraa.

Minun vatsani rakastaa kaurakuitua, joten annan mennä.

Kauraleivän maku on hyvä. Riittävän suolainen (0,9 %) ja pehmeä. Tykkään siitä, että vaaleassa leivässä on siemeniä ja vähän pureskeltavaa. Tämä on hyvä lisä kauppojen kauraleipien joukkoon.

Vatsaystävälliseen ruisleipään en tässä tilaisuudessa koske. Lupauksista huolimatta olen omapäisen suolistoni kanssa varovainen. Aion mennä illalla farkut jalassa vielä yhteen kokoukseen ja keskittyä siellä muuhun kuin keskivartalooni.

Olen oppinut, että oireiden hallinnassa on kyse tietoisesta syömisestä. Mietin aina, milloin testaan uusia tuotteita ja mitä muuta sen päivän aikana nautin. Jos muita FODMAP-pitoisia ruokia on paljon samalla aterialla tai liikaa saman päivän aikana, et saa selville, tuliko oire yksittäisestä tuotteesta vai yhteisvaikutuksesta.

Illalla oli oikea hetki.

Valmistin ihananmakuisen pinaattipeston leipäateriaa varten. Tässä pestossa on avokadoa, joka sopii kohtuullisessa määrin (annoskoko ¼) FODMAP-ruokavalioon. Avokadon voi tarvittaessa vaihtaa loraukseen avokado- tai oliiviöljyä, jos tuntuu, että kivellinen hedelmä ei sovi.

Terveellistä levitettä leiville, päälle reilusti vihreitä versoja ja ripaus sormisuolaa ja mustapippuria. Voilà!

Vain yksi pala. Maistui ihan oikealta hapatetulta ruisleivältä. ”Älyttömän hyvää!”, sanoi lapseni. ”Sairaan hyvää!”, sanoi mieheni.

Entä sitten vatsani?

Se ei sanonut mitään. Saatan syödä vastakin.

Tällä ohjeella valmistat annoksen vihreää pinaattipestoa 

80 g baby-pinaattia
1 avokado
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa varsineen
kourallinen ruohosipulisilppua
½ dl luomu mantelijauhoja (kuorineen jauhettua)
50 g pecorinoa hienona raasteena
2 rkl tuorepuristettua sitruunan mehua
ripaus myllysuolaa ja mustapippuria

Ohje:

Huuhtele pinaatti ja purista lehdet kuiviksi. Halkaise avokado ja poista siemen. Lusikoi hedelmäliha kulhoon.

Lisää joukkoon kaikki muut ainekset ja hurauta sauvasekoittimella samettiseksi. Tarkista peston maku. Tarjoile levitteenä, pyöräytä luontaisesti gluteenittoman pastan sekaan tai nauti lisukkeena kalan kanssa. 

Kuvien keraamiset tarjoiluastiat on saatu kuvauslainaan TRE:stä, joka on helsinkiläinen design sisustus- ja muotiputiikki Mikonkadulla. Harmaa vati on keramiikkataiteilija Anneli Sainion, voiveitsi on Studio Smoon ja valkoinen Linum kulho Nathalie Lahdenmäen.