Valurautapadassa valmistettu gluteeniton leipä on sitkeäkuorinen, pohjasta rapea ja sisältä hurjan mehevä ja kuohkea. Pataleipään tulee kaunis väri ja ihana maku gluteenittomasta kuituleivontamixistä, porkkanaraasteesta ja ruusunmarjajauheesta. Leppoisiin leipähetkiin.

Teetkö maailman parasta leipää?, kysyi lapseni.

En.

Maailman toiseksi parasta leipää?

No en.

Maailman parasta gluteenitonta leipää?

En sitäkään.

No mitä sä sitten teet?

Tällaista porkkana-pataleipää.

Sain Le Creusetilta ruokakirjani kuvauksia varten lainaan erilaisia patoja ja pannuja. Kirjan reseptit ja kuvat ovat vihdoin ja viimein kasassa, ja patojen palautuspäiväkin meni jo.

Tämä yksi resepti oli vielä tehtävä, sillä ajatus gluteenittomasta pataleivästä on kaihertanut mieltäni.

Leipäkansan kasvattina uudet leivät kiehtovat aina.

Hakiessani astioita Kampin myymälästä kuvauslainaan kantoapulaiseni katse osui kassapöydän läheisyyteen sijoitettuihin postikortteihin. Maailman paras leipä, kantaja huokaisi. Tätä pitää saada.

Otsikon alla oli resepti, jolla laatijansa mielestä valmistetaan maailman parasta leipää.

Tässä suhteessa olen maailman kuivin tyyppi, kuten kaikki muutkin realistit. Maailman paras – siis millä mittareilla?

Lupauksistaan huolimatta yksikään leipä ei ole kyennyt räjäyttämään tajuntaani. Ei silti, etteikö moni leipä olisi maistunut suussani hyvältä ja rakenteeltaan onnistuneelta. Paksun kalloni suojaama tajuntatumakkeeni ei vaan ole leivänsyönnillä räjähtänyt. Nälkä on sen sijaan monesti lähtenyt, mikä lienee syömisen yksi perimmäinen tarkoituskin.

Vehnäjauhoihin valmistetun leivän maku voi tuntua jostakin maailman parhaalta, mutta sen herkässä vatsassa aikaan saamat vaikutukset eivät.

Vehnäleipä ei siis ole maailman parasta leipää – ei ainakaan meille herkkävatsaisille.

Näin, miten pieni käsi sujautti oranssin postikortin käsilaukkuuni: sähän voit kääntää tämän meille.

Ajatus kieltämättä innosti.

Onko gluteeniton leipä nyt sitten maailman parasta?

Tuskinpa. Ellei sitten viehäty sitkeäkuoriseen ja rapeapohjaiseen limppuun, jonka sisus on todella pehmeä. Porkkanan ja ruusunmarjajauheen värjäämä. Ei murene leikattaessa eikä voidellessa, ja jonka voi nostaa näyttävästi ruokapöytään kaikkien särpittäväksi ja kehuttavaksi.

Julistus maailman parhaaksi olisi tässäkin tapauksessa liioiteltua.

Minulle maailman paras on merkitykseltään ruokaa suurempaa. Se on jotain sellaista, jota en vaihtaisi koskaan mihinkään mistään hinnasta.

Maailman paras on jotain sellaista, jota saadessaan ei halua enää mitään muuta. Sen olemassa olon puolesta on valmis taistelemaan vaikka viimeiseen hengenvetoon saakka. Sen merkitys ei muutu, vaikka kaikki muu maailma ympärillä muuttuisikin.

Maailman paras on luonteeltaan paljon pysyvämpää kuin leipä. Ainakin minulle.

Leivän rinnalle halutaan yleensä jotain muutakin, kuten esimerkiksi lämmintä keittoa, oikeaa voita ja joskus vähän leivänpäällisiäkin. Leipä ei oikein itsessään riitä. Jotain jää aina kaipaamaan.

Leipä ei ole myöskään korvaamaton. Jos sitä ei ole, syödään jotain muuta.

Leivän merkityskään ei ole vakio.

Arjen hulinoissa kelpaavat pikaisesti kyhätyt, kohottamattomat rieskat, mutta rieska on täysin vääränlainen leipä silloin, jos haluaa valmistaa vaikkapa hampurilaisen. Silloin tarvitaan pehmeä sämpylä. Sämpyläkin osoittaa aneemisuutensa, jos tekee mieli kierittää leivän väliin täytteitä ja naukkaista se rullalla texmex-hengessä.

Tortillakaan ei toimi, jos kaipaa hampaiden väliin jotain rouskuvaa. Silloin tarvitaan näkkäriä.

Hyvällä leivällä on siis monta muotoa ja sisältöä.

Mikään leipä ei ole kuitenkaan koskaan ollut merkitykseltään minulle maailman parasta. Eikä tule olemaan.

Toki voi olla, että jos joskus joutuisin virumaan viikon autiomaassa ilman leipää ja vettä, en välttämättä vaihtaisi nälkäkuoleman pelossa löytämääni leipäpalaa mihinkään mistään hinnasta. Tässä kontekstissa leivän merkitys nousisi.

Toistaiseksi näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Tänä viikonloppuna leivon gluteenitonta porkkana-pataleipää, koska haluan nostaa sunnuntaina ruokapöytään astetta näyttävämmän, hyvänmakuisen leivän. Sellaisen, jota en leivo ihan joka päivä.

En siksi, että leipä olisi maailman paras vaan siksi, että sellainen istuu pöydässämme.

Lämpöistä ja onnellista isänpäivää maailman parhaalle!

Isälle ♥

Gluteenittoman porkkana-pataleivän valmistaminen on helppoa. Tarvitset 3–4 litran valurautapadan lisäksi:

800 g (8 dl) kädenlämpöistä rooibos-hedelmähauduketta
10 g hiivaa
3 tl Himalajan ruususuolaa*
50 g oliiviöljyä*
2 rkl kookossokeria*
100 g hienoksi raastettua porkkanaa
600 g gluteenitonta kuituleivontamixiä*
20 g ruusunmarjajauhetta (esim. Marjatila Raitaniemi)
10 g pellavansiemenrouhetta

Padan pohjalle:
½ dl auringonkukansiemeniä*
½ dl pellavansiemeniä*

*Urtekramin luomutuote, saatu veloituksetta. Myös Marjatila Raitaniemen tuotteet on saatu veloituksetta uusien reseptien kehittämistä varten.

Ohje:

Valmista vahvanmakuinen tee, jäähdytä se kädenlämpöiseksi ja mittaa leivontakulhoon.

Lisää hiiva, suola, oliiviöljy, kookossokeri ja porkkanaraaste. Sekoita vispilällä tasaiseksi.

Yhdistä toisessa kulhossa kuituleivontamix, ruusunmarjajauhe ja pellavansiemenrouhe. Lisää jauhoseos taikinanesteeseen koko ajan vispilällä vatkaten. Vaivaa taikinaa lopuksi sähkövatkaimen taikinakoukuilla 5 minuuttia.

Kokoa taikina lastalla kulhon keskelle ja peitä taikina kelmulla. Anna tekeytyä 2–3 tuntia.

Kun taikina on kohonnut, nosta tyhjä valurautapata kansineen kylmään uuniin alatasolle ritilän päälle ja laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Valurautapadan esilämmittäminen on tärkeää, jotta leipä ei tartu kiinni pataan.

Kun uunin lämmitystä osoittava valo on sammunut, nosta pata uunista ja ripottele siemenet padan pohjalle. Kumoa leipätaikina yhtenä könttinä pataan. Älä asettele taikinaa pataan sen kummemmin. Sulje padan kansi.

Paista leipää uunin alatasossa 30 minuuttia. Poista kansi (älä nosta tässä vaiheessa pataa pois uunista) ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Anna leivän jäähtyä padassaan ennen kuin kumoat sen.

Gluteeniton leipä leikkautuu parhaiten täysin jäähtyneenä, mutta voit tarjoilla leivän myös aavistuksen lämpöisenä. Leivän voi pakastaa valmiiksi viipaloituna.