Gluteenittomat ja maidottomat suolaiset muffinit maistuvat arjessa ja juhlassa. Näissä muffineissa on terveellistä pinaattia, kuivattua nokkosjauhetta ja vatsaa hellivää hamppurouhetta. Pinnalla uunissa paahtuneita siemeniä. Nautinnollisiin tee- ja kahvihetkiin.

Ostin tammikuun kirja-alesta lukemistooni kasvitieteen professori Sinikka Piipon (2014) kirjoittaman tietokirjan: Mielen ruokaa – ravinnon vaikutus muistiin, jaksamiseen ja henkiseen tasapainoon.

Totesin jo kirjaa selatessani, että tästä riittääkin ammennettavaa loppuelämäksi.

Piippo selittää kirjassaan, miten aivot, hermosto ja muisti toimivat. Kiinnostavaa on, millaisia ruokia ja lisäravinteita tutkimusten mukaan tarvitsemme pitääksemme aivot ja mielen vireinä ja parantaaksemme kognitiivisia kykyjämme. 

Kasvit, mausteet, yrtit ja muut ravintopitoiset ruoka-aineet ovat terveyden perusta. Oikea ravinto lievittää stressiä, helpottaa ahdistusta, piristää mielialaa, nostaa uupunutta ja parantaa unen laatua.

Meillä kaikilla on elämänvaiheita, joissa jaksamisen rajat ovat koetuksella. Jo tavallinen arki voi olla liian raskasta ja uuvuttavaa.

Keskimääräinen suomalainenkin painaa töissä kuin elukka. Vähintään kahden edestä. Työpäivän jälkeen jaksaa ainoastaan lösähtää sohvalle. Elossa ollaan, mutta liikkumaan ei enää kyetä. Hellan ääressä touhotuskaan ei voisi väsyneenä vähempää kiinnostaa. Niinpä valitettavan moni kiittää päivän päätteeksi valmisruokateollisuutta, joka tarjoaa toki vatsantäytettä sen kummemmin ravitsematta.

Jos asiat rullaavat tätä rataa riittävän pitkään, ei ole ihme, jos henkinen vireys näivettyy.

Piipon mukaan kiire ja stressi yhdistettynä huonolaatuiseen, pitkälle prosessoituun ravintoon altistavat vakaville muistisairauksille ja heikentävät entisestään elämänlaatua ja jaksamista. Syntyy pahan kehä, joka ruokkii itse itseään.

Tuntuu ihmeelliseltä, miten monet sosiaaliset toiminnatkin voidaan kytkeä ravintoon tai ravintoaineisiin liittyviin puutoksiin. Piippo esittää, miten suuri merkitys aminohapoilla, vitamiineilla ja kivennäisaineilla on aivojen välittäjäaineiden syntymiselle ja toiminnalle sekä laajemmin mielen terveydelle.

Piipon mukaan puutokset ravinnossa voivat näkyä monenlaisina ongelmina: oppimis- ja keskittymishäiriöinä, levottomuutena, stressinä, masennuksena, persoonallisuus- ja syömishäiriöinä, kroonisina kipuina, hiilihydraattihimona, uniongelmina tai ihan vaan mielenkiinnon vähyytenä ihmissuhteisiin tai harrastuksiin.

Näin ajatellen ihminen, joka ei jaksa liikkua, ei välttämättä ole ollenkaan laiska. Eikä levotonta, keskittymiskyvytöntä lasta tarvitse mitenkään leimata ADHD:ksi. Eikä yksikseen kotona jurottava elämäntapavalittaja ole välttämättä epäsosiaalinen. Sosiaalisten ilmiöiden taustalla voi olla totaalinen ravinnon puute.  

Ravinnon puute ei tarkoita sitä, että eläisimme ruoan puutteessa vaan sitä, että kaikki syömämme ruoka ei ravitse kehoamme ja aivojamme samalla tavalla. Ihminen ei siis loppujen lopuksi ole sitä, mitä hän syö, vaan sitä, millaisen reaktion nauttimamme ruoka saa meissä aikaan.

Olen viime viikkoina tavannut ruokakirjani esittelytilaisuuksissa paljon terveellisestä ruoasta kiinnostuneita ihmisiä. Ilahduttavan moni on valmis tekemään työtä terveen ja hyvinvoivan vatsan eteen, vaikka se alkuun hieman työläältä tuntuisikin. Ihan parasta on saada kuulla, miten paljon reseptini ovat motivoineet ja innostaneet ruoanlaittoon ja leivontaan. 

Ihmisten kanssa keskustellessani korostan aina sitä, että herkän vatsan hoitamisessa ei ole kysymys ruokavalion kurjistamisesta eikä siitä, että noudattaisimme jotain tiettyä orjallista kaavaa vatsavaivojen hoitamisessa. Ruoanlaitossa ja leivonnassa jokainen valitsee itselleen sopivia juttuja, joilla hyvä olo säilyy. Ja jos jotain raaka-aineita joudummekin vatsan hyvinvoinnin takia yksilöllisesti karsimaan, meillä on vielä mahtava repertuaari tervehdyttäviä, luonnon omia antimia, jotka tekevät hyvää niin vatsalle kuin mielellekin. 

Herkän vatsan ruokavaliokin voi olla monipuolinen ja maistuva; iloa ja makunautintoa tuottava. Ja mikä parasta, vatsan ja suoliston tervehtymisen myötä, monen herkkä vatsa voi alkaa myös sietää pieniä määriä sellaisia aineksia, joita huonossa jamassa ollessaan ei voisi kuvitellakaan syövänsä. Hyvää oloa ei kannata kuitenkaan pilata palaamalla takaisin vanhoihin, pahaa oloa tuottaviin ruokatottumuksiin.

Oma ajatukseni FODMAP-pitoisten ruokien palauttamisessa ruokavaliooni on ollut se, että kaikki terveellinen on tervetullut takaisin siinä määrin kuin vatsa kestää. Mutta sitä roinaa, jota olen aikoinani syönyt, ja josta sairastuin, ja josta olen nyt päässyt eroon, en enää lautaselleni huoli.

Inspiraatio näihin gluteenittomiin ja maidottomiin pinaattimuffineihin kytkeytyy orastavaan kevääseen. Valon lisääntyessä kehokin kaipaa selvästi aikaisempaa enemmän vihreää. Näissä sitä on!

Helppotekoiset, kuitupitoiset pinaattimuffinit ravitsevat koko perhettä. Suolaiset muffinit maistuvat arkisena kahvileipänä, välipalana tai keittolautasen kyljessä, mutta yhtä hyvin ne kelpaavat myös kevään juhlapöytään.

12 pinaattimuffiniin tarvitset

PINAATTISEOS:
150 g pakastepinaattia sulatettuna
3 kananmunaa
2 dl kaura-, manteli- tai riisikermaa
1 dl kalsiumpitoista riisimaitoa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl kuivattua ruohosipulia
1 rkl kuivattua nokkosjauhetta
1 tl Himalajan ruususuolaa
kourallinen tuoretta persiljaa varsineen silputtuna
reilusti mustapippuria myllystä

JAUHOSEOS:
100 g täysjyväriisijauhoja
50 g Keskisen myllyn tattarirouhetta*
30 g fibrexiä
20 g hamppurouhetta
2 tl karkeaa psylliumkuorijauhetta
2 tl leivinjauhetta

Pinnalle: auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä

*Olen saanut Keskisen myllyn tattarituotteet veloituksetta uusien reseptien kehittämistä varten.

Ohje:

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Yhdistä leivontakulhossa kaikki pinaattiseoksen ainekset.

Yhdistä toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet. Lisää jauhoseos pinaattiseokseen koko ajan vispilällä vatkaten. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vaivaa taikinaa. Anna taikinan tekeytyä kulhossa 10 minuuttia.

Lusikoi taikina 12 silikoniseen muffinivuokaan (silikonivuokia ei tarvitse voidella). Voit käyttää myös napakoita muffinivuokia tai asettaa paperiset muffinivuoat metallisen muffinipellin syvennyksiin. Ripottele pinnalle siemeniä.

Paista uunin keskitasossa noin 20–25 minuuttia. Muffini on kypsä, kun se on saanut hieman väriä ja pinta tuntuu napakalta sormella painettaessa. Anna muffinien jäähtyä hieman ennen kuin poistat ne muffinipelliltä. Tarjoile lämpöisinä.