Raparperi on FODMAP-ruokavalioon sopiva vitamiinipommi, josta voi tehdä muutakin kuin makeita leivonnaisia. Keitä raparperi mausteiseksi soseeksi ja hurauta se mansikoiden kanssa makeankirpeäksi smoothieksi.
Pelastin viime kesänä anopiltani ison läjän raparperia. Olisivat muuten päätyneet kompostin syövereihin.
Raparperi on tatarkasveihin kuuluva erittäin hapan kasvis, jota perinteisesti käytetään esimerkiksi hilloissa, kiisselissä ja monissa makeissa leivonnaisissa.
Raparperikiisselistä en ole koskaan erityisemmin välittänyt. Hillotkaan eivät tahdo kulua. Muu makea onkin sitten uponnut melkoisen hyvin.
Suoliston tervehtymisen myötä, makeapuoli on alkanut tökkiä. Ei niin, ettenkö enää söisi ollenkaan makeaa. Se ei vaan himota samalla tavalla kuin ennen. Moni ystäväni on ihmetellyt sitä, eikö tosiaan tee yhtään mieli irtokarkkeja tai jäätelöä.
Ei todellakaan tee.
Voin kuitenkin tunnustaa, että läheiseni tuntevat minut vuosien takaa jäätelöfriikkinä. Olen testannut varmaan jokaisen uutuusjäätelön. Sitä ennen napostelin irtokarkkeja joka päivä. Ongelma ei ollut siinä, että olisin syönyt niitä kerralla liikaa. Söin liian usein.
Olin tyypillinen sokeririippuvainen. Ja olotila oli sen mukainen.
Julkisuudessa sokeririippuvuudesta keskustellaan jatkuvasti. Onko sitä?
Riippuu siitä, keneltä kysytään.
Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mukaan sokeri ei aiheuta addiktiota. Tutkimusten mukaan ei ole voitu osoittaa, että liiallinen makeus olisi erityisesti aikuisten mieleen. Tutkimustuloksista ei ylipäätään näy se, että aikuiset pitäisivät hyvin makeasta.
Tästä vinkkelistä katsottuna makumieltykseni ovat vuosia olleet lapsen tasolla.
Fogelholmin mielestä sokerin yhteydessä ei edes ole mielekästä puhua riippuvuudesta. Ruokakulttuurissamme on luonnollista nauttia sokeripitoisia herkkuja tietyissä tilanteissa, erityisesti kun tunnelma on iloinen ja ihmisillä on hyvä fiilis. Kaiken lisäksi naisilla sokeriin liittyvät mielihalut kytkeytyvät yleensä hormonivaihteluihin.
Naishormoneilla on helppo selittää negatiivisia ominaisuuksia ja ei-toivottavaa käyttäytymistä. Entä ne miehet sitten, jotka vetävät irtokarkkeja sängyssä juuri ennen nukahtamista?
Vanha sanonta toimii kai tässäkin: pojat on poikia.
Kliininen ravintoterapeutti, NLP Sinikka Pakeman on kirjoituksissaan aivan toista mieltä. Sokeri tuottaa elintarviketeollisuudelle rahaa ja tuhoaa ihmisten terveyden. Sokeri koukuttaa käyttäjän, sillä se ruokkii aivojen hyvänolonkeskusta aivan samalla tavalla kuin monet muut riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet. Sokeri tuottaa hyvän olon tunteen vain hetkeksi, minkä vuoksi sokerin tarve kiihtyy.
Riippuvuus on taattu.
Pakeman esittää, että sokeri on vakiintunut kulttuuriimme välineeksi, jolla voidaan osoittaa sosiaalisissa tilanteissa välittämistä ja rakkautta. Hellyyttä voi kuitenkin osoittaa myös terveellisin metodein. Ilman sokeria.
Pakemanin ohjeistus toimii myös IBS-ruokavaliohoidossa. Liiallinen sokerinkäyttö pahentaa suolisto-oireita.
Eräs vatsaoireista kärsivä ystäväni harmitteli minulle kerran sitä, että hän kokee usein sosiaalista painetta syödä tarjolla olevia herkkuja. Jos kieltäytyy, alkaa hävettää. Tulee syyllinen olo. Hetken mietittyään tekee helposti kompromissin itsensä kanssa: syön vain ihan vähäsen. Ei se nyt varmaan vaikuta, kun olen koko viikon syönyt niin orjallisesti.
Olen itsekin kokenut nämä tunteet ja tehnyt liian monta kompromissia elämässäni.
Enää en tee.
On raskasta uida vallitsevassa ruokakulttuurissa vastavirtaan. Vielä rankempaa on uhrata useampia päiviä kurjasta olosta toipumiseen.
Tänä vuonna rakkaan anoppini antamat raparperit eivät päädykään keittiössäni makeisiin leivonnaisiin, vaan hurautan ne blenderissä mansikoiden kanssa kirpakaksi smoothieksi.
Vitamiinipitoinen raparperi soveltuu hyvin FODMAP-ruokavalioon. On kuitenkin huomattava, että raparperin sisältämä oksaalihappo voi pahentaa esimerkiksi niveltulehduksesta kärsivän tai kihtiä sairastavan oireita. Ihan kaikille raparperi ei siis sovi.
Sain idean tähän juomaan Tiia Koskimiehen Suomalaisesta smoothiekirjasta, jossa raparperinpalat pehmennettiin keittämällä ne omenamehussa ennen juoman valmistamista.
IBS-potilaalle omenamehu ei sovi, joten kehittelin raparperin keittämiseen sopivan liemen vedestä, sitruunamehusta, intiaanisokerista ja tuoreesta inkivääristä. Lisäsin valmiiseen soseeseen kanelia ja kylmäpuristettua hamppuöljyä.
Tiian smoothie oli hyvin hedelmäpitoinen. Minä jätin omaani vain banaanin. Sen lisäksi kohensin hieman juoman ravintopitoisuutta chia-siemenillä ja luonnonjogurtilla. Jos maitopohjainen jogurtti ei sovi vatsallesi, vaihda se kasvipohjaiseen jogurttiin.
Voidaan hyvin!
Tällä ohjeella syntyy 2–3 smoothieannosta:
200 g raparperipaloja
3 dl vettä
3 rkl intiaani- tai kookossokeria
1 tl sitruunamehua
2 cm tuoretta inkivääriä raastettuna
½ tl kanelia
2 rkl kylmäpuristettua hamppuöljyä
3 rkl chia-siemeniä
Lisäksi:
1 banaani
3 dl kohmeisia mansikoita
3 dl laktoositonta luonnonjogurttia tai kaurajogurttia
(makeutusta maun mukaan)
Ohje:
Mittaa kattilaan vesi, sokeri, sitruunamehu ja raastettu inkivääri. Kiehauta.
Lisää raparperit kiehuvaan nesteeseen ja keitä hiljalleen kannen alla 10 minuuttia. Sekoittele välillä. Sekoita raparperisoseen joukkoon kaneli, hamppuöljy ja chia-siemenet. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.
Paloittele banaani tehosekoittimeen. Lisää mansikat, jäähtynyt raparperisose ja jogurtti. Soseuta tasaiseksi juomaksi ja nauti!