maanantai, 09 helmikuu 2015 11:14

Lempeän tulinen kookos-kanakeitto

Kookosmaito on thaimaalaisen keittiön sydän. Kookosmaidon täyteläinen maku sopii erityisen hyvin myös suomalaisiin ruokiin. Kookos-kanakeitto on lämmittävä ja lempeän tulinen ruoka, josta tykkäävät lapsetkin.

Minulla on omat käsitykseni suomalaisesta rasvapolitiikasta, vaikka en varsinaisesta rasvasodasta välitäkään.

Tykkään voista ja voin mausta. Käytän voita leivälle ja pääsääntöisesti kaikkiin makeisiin leivonnaisiin. Kierrän margariinit ja kevytlevitteet kaukaa.

Kylmäpuristettu neitsytkookosöljy on myös lempparini. Joidenkin mielestä se kelpaa vain kuivaihoisen ihonhoitotuotteeksi ja päähierontaan. Näin meilläkin. Tosin kuiva ihokaan ei öljyä loputtomiin vedä. Enemmän sitä kuluu keittiön puolella puuroihin, mysliin, leivontaan ja ruoanlaittoon.

Oliiviöljy on keittiössäni kaiken ruoanlaiton perusta ja aromaattinen ainesosa salaatinkastikkeissa ja leipätaikinoissa.

Sen sijaan rypsiöljyä olen ostanuut vain kerran vuodessa munkkien paistoon. Tänä vappuna ajattelin tosin siitäkin perinteestä luopua ja paistaa munkit donitsipellillä ilman rasvankäryä.

Yleisenä lantrausöljynä käytän suomalaista kylmäpuristettua hamppuöljyä, joka on kivan pähkinäisen makuinen öljy. Lorauttelen hamppuöljyä sinne tänne. Erityisen hyvin se sopii jogurtin, rahkan ja smoothien sekaan.

Maitotuotteissa karttelen ärtyvän suolen oireyhtymästä johtuen laktoosia, en rasvaa.

Ja yli kaiken minulle maistuu täysrasvainen kookosmaito. En äkkiseltään keksi montaakaan ruokalajia, johon se ei sopisi.

Viimeisen vuoden aikana rasvankulutukseni on moninkertaistunut. Se on yllättävää sikäli, että kasvissyöjänä ollessani olen elänyt myös totaalisen rasvojen kartteluvaiheen. Minulle on opetettu 80-luvulta saakka, että rasva lihottaa, ja kova rasva on epäterveellistä.

Koska en nuorempana halunnut lihoa (yllätys!) enkä elää epäterveellisesti, lopetin varmuuden vuoksi rasvojen syönnin lähes kokonaan.

Ei olisi kannattanut.

Syntyi omituinen yhtälö.

Paino nousi. Vähärasvaisen kasvispainotteisen ruokavalion takia minulla oli melko usein nälkä. Nälän taittumiseen söin enemmän hiilihydraatteja kuin ennen. Ja ruokien välissä teki usein mieli makeita välipaloja.

Suolisto oli solmussa. Leivän päälle vedetty paputahna kuullosti kyllä terveelliseltä, mutta elimistöni kyky prosessoida kyseistä ruokaa oli nollassa.

Yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi ja liikuntafysiologi Jani Somppi toteavat teoksessaan Parantavat rasvat, että ihminen ei niinkään ole sitä, mitä hän syö vaan sellainen, millaisen fysiologisen reaktion nautittu ateria saa hänessä aikaan. Olennaista on olla tietoinen siitä, mitä suuhunsa pistää. Kirjoittajien mukaan hyvillä rasvoilla on myönteinen vaikutus myös suolisto-oireiden rauhoittumisessa.

Tietoisuus voi harhaantua, kun hallitsevan eetoksen rinnalla ei esitetä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Eikä tämän asian takia tarvitse mennä edes 70-luvulle.

Sain nimittäin viime viikolla peruskoulun kotitalouden opettajalta terveisiä.

Olemme menossa lastemme kanssa kovaa vauhtia kohti sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja muita kauheuksia, sillä meidän perheessä käytetään aivan vääriä rasvoja. Kovia rasvoja pitää välttää. Meillä ei vältetä. Ja kaiken lisäksi minä mäkätän ainoastaan sokerista. Köksän tunneilla sokerin haitallisuudesta ei juuri puhuta.

Millainen äiti minä olen, kun en tämän vertaa terveydestä välitä?

Tuli tarve hakea kirjastosta pari kirjaa ja perehdyttää jälkikasvua hieman toisenlaisiin rasvanäkökulmiin. Piti todistaa, että en ole ainoa, joka uskoo rasvojen myönteisiin vaikutuksiin. Muista en tiedä, mutta minun herkälle elimistölleni rasvat ovat tehneet pelkkää hyvää. Sen sijaan monet hiilihydraatit ovat tehneet pahaa.

Sen on koko perhe omin silmin nähnyt.

Sovittiin, että rasvoista saa olla montaa mieltä, vaikka peruskoulun opetustilanteissa ei vaihtoehtoisilla mielipiteillä olekaan paljon merkitystä. Eipä tosin näytä olevan valtakunnan mediassakaan, jossa palstatila on varattu vain tietynlaisille käsityksille asioiden tilasta.

Voi toki olla, että rasvoihin liittyvä opetus vielä muuttuu paradigman muutoksen myötä.

Poimin tohtori Matti Tolosen blogikirjoituksesta tämän lyhyen videoleikkeen, jossa kovien rasvojen vastustajana pidetty Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toivottaa kaikille vanhan rasvaopin kannattajille: ”Tervemenoa 70-luvulle.”

Eiköhän keitellä kanakeittoa!

4–6 hengen annokseen tarvitset:

450 g maustamatonta broilerin fileetä tai fileesuikaleita

Kanamarinadi:
50 g oliiviöljyä
2 rkl sitruunan mehua
3 tl kuivattua ruohosipulia
2 tl garam masalaa
1 tl Himalajan suolaa
1 tl jauhettua paprikaa
½ tl jauhettua korianteria
½ tl jauhettua kurkumaa
ripaus mustapippuria myllystä

Kattilaan: loraus oliiviöljyä

50 g kevätsipulin vartta
4 pientä palaa pakastepinaattia
1 mieto punainen chilipaprika
1 rkl sitruunamehua
5 kuivattua kaffirlimetinlehteä
8 dl vettä
6 kiinteää perunaa
1 porkkana
pala lanttua
400 ml (1 tlk) täysrasvaista kookosmaitoa
1 tl Himalajan suolaa
kourallinen tuoretta persiljaa varsineen silputtuna
ripaus mustapippuria myllystä



Ohje:

Paloittele broilerinfileet sopivan kokoisiksi suupaloiksi. 

Sekoita kulhossa kaikki marinadin ainekset. Kääntele kananpalat marinadin sekaan ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia.

Huuhtele ja silppua kevätsipulin varret.

Huuhtele chilipaprika, poista kanta, puolita paprika pituussuunnassa ja puhdista se siemenistä. Pilko hienoksi silpuksi.

Kuori ja paloittele perunat, porkkana ja lanttu.

Lorauta kattilaan hieman oliiviöljyä ja kuumenna. Laita silputut kevätsipulin varret, jäiset pakastepinaattipalat ja chilisilppu kuumaan öljyyn. Hauduta sekoitellen miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, kunnes sipuli on pehmentynyt ja pinaatinpalat sulaneet.

Lisää sitruunanmehu ja kaffirlimetinlehdet. Sekoita.

Kumoa marinoidut kananpalat kattilaan. Huuhtaise pienellä vesitilkalla marinadin jäämät kulhosta ja lorauta huuhteluvesi kattilaan. Lisää lämpöä, jotta kana alkaa kypsyä. Kypsennä kananpaloja 10 minuuttia.

Lisää kattilaan vesi ja kuumenna liemi kannen alla kiehuvaksi.

Lisää pilkotut perunat, porkkana ja lanttu.

Keitä noin 20 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä.

Lisää kookosmaito, suola ja kourallinen tuoretta persiljasilppua. Kuumenna, mutta älä enää keitä.

Rouhi keittoon mustapippuria myllystä. Tarkista maku.

Nosta kattila liedeltä ja anna makujen tasaantua hetkisen kannen alla ennen tarjoilua.

Nauti gluteenittoman leivän, tässä täytettyjen suklaa-tattarinappien kera.

Luettu 10345 kertaa Viimeksi muutettu lauantai, 16 tammikuu 2016 06:54
Muita artikkeleita tässä kategoriassa: Jogurtissa ja tandoorimausteessa haudutettu kanapata »