Tässä salaatissa maistuvat leipäjuusto, grillattu ananas ja kookosöljyllä sävytetty makeankirpakka sitruunakastike. Tiedätkö muuten, miksi ranskalaiset naiset eivät liho?

Poimin kirjaston ravintoaiheisten teosten joukosta lukemistooni Mireille Guilianon (2005) kirjoittaman kirjan: Ranskattaret eivät liho.

Varmasti lihovat siinä missä me muutkin, ajattelin heti, ja oikeassa olin.

Guilianon inspiraatio aiheeseen kumpusi hänen omista kokemuksistaan ylipainoisena. Liikakilot eivät tosin kertyneet naiselle ranskalaisen ruokakulttuurin myötä, vaan ne hiipivät salakavalasti vyötärölle Yhdysvalloissa vietetyn vuoden aikana.

Kirjoittaja piirtää teoksessaan – pilke silmäkulmassaan – kuvan kahdesta stereotyypistä: ranskalaisesta ja amerikkalaisesta naisesta.

Ensimmäinen ajattelee yleensä terveellisiä ruokia ja syö useammin pieniä annoksia. Jälkimmäinen murehtii epäterveellisiä ruokia ja syö harvemmin mutta sitäkin enemmän.

Ranskalainen nainen ei napostele, ei päästä itseään nälkäiseksi eikä koskaan syö itseään ähkyyn, sillä vähemmän on enemmän. Ranskattaret eivät myöskään rehki kuntosaleilla. Arkiliikunta riittää.

Amerikkalainen nainen syö liikaa, napostelee TV:n ääressä ja kävellessä sekä luottaa pikadieetteihin. Urheilu on suorittamista hampaat irvessä, eikä ilman personal traineria voi päästä kunnon tuloksiin.

Guilianon mielestä ranskattarien hoikkuuden salaisuus ei ole ainoastaan ruokakulttuurissa vaan siinä, että itseään ei altisteta syömisen ja laihduttamisen ääri-ilmiöille. Kaikki lipsuvat, mutta aina voi palata takaisin oikealle tielle. Umpikujia ei ole, on vain kiertoteitä.

Tasapainoon pääseminen tapahtuu elämäntapojen kautta, ja kulttuuriset tottumukset auttavat pysymään terveellisellä tiellä.

Giuliano kytkee elämäntavat eri ikävaiheisiin; terveys ja tasapaino vaihtelevat ja muuttuvat iän myötä. Murrosikä, raskaudet ja vaihdevuodet heiluttavat hormoneja ja fyysisiä sekä psyykkisiä toimintoja hullun lailla. Eri elämänvaiheet vaikuttavat siihen, mitä ja miten syömme.

Oma ikävaihe saattaa tuntua vaikeimmalta mahdolliselta tasapainoisen elämäntyylin kannalta.

Niin tuntuukin.

Lapsena on helppoa: sitä kuluttaa kaiken, minkä syö. No, tässäkin on trendi muuttunut.

Kahden- ja kolmenkympin väliset vuodet ovat rankkoja: opiskellaan, tehdään töitä – jos tehdään – ja perustetaan kenties perhe. Elämä stressaa tai passivoittaa. Nykyään syrjäyttääkin.

Kolmen- ja neljänkympin välissä aineenvaihdunta alkaa hidastua. Pitsailta näkyy välittömästi puntarissa. Pitäisi huolehtia uraputkesta ja jälkikasvun harrastustoiminnasta. Helposti käy niin, että et ole isäntä omassa kehossasi vaan oman elämäsi alamainen. Ei ole aikaa tarttua hetkeen. Muut asiat vievät – sama lopettaa haaveileminen.

Uuvuttaa. On univelkaa. Ihmettelet, miten pystyit joskus valvomaan aamuneljään ja menemään kahdeksaksi töihin ihan ihmisen näköisenä.

Ei onnistu enää. Tarvitset pitkät yöunet ja mielellään oman sängyn.

Neljän- ja kuudenkympin välimaastossa viimeistään huomaa, että nuoruuden rajaton sietokyky on poissa. Tulee ryppyjä, rupsahtamista ja kaikkea. Et voi enää rangaistuksetta polttaa kynttilää molemmista päistä. Et enää odota pyöreitä vuosia, sillä ne aiheuttavat ”lamaannusta ja traumoja juuri silloin, kun kaikki katsovat”.

Näihin ikävuosiin voi sisältyä muitakin kriisejä: henkisiä ja emotionaalisia tunnemyrskyjä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Guiliano havainnollistaa kirjassaan sitä, miten jokaisesta elämänvaiheesta löytyvät ainekset velttouteen. Mieli on hyvinvoinnin liittolainen. Jos olet leväperäinen, et voi olla samalla tyylikäs ja hoidetun näköinen nainen.

Elämä voi olla täynnä nautintoa, mutta samalla se vaatii joistakin asioista luopumista.

Et ole ikuisesti nuori, vaikka länsimainen kulttuurimme sitä näkyvästi ihannoikin. Kirjoittajan mukaan parhaiten säilyvät ne naiset, jotka hyväksyvät ikääntymisen luonnollisena prosessina.

Guilianon mukaan yksi elämän suurimmista nautinnoista on syöminen ilman syyllisyyttä. On hyvin ranskalaista käyttää aikaa aterioiden suunnitteluun, uusien makujen löytämiseen ja erilaisten ruokalajien yhdistelyyn uudella tavalla. Ystävien kanssa syömiseen.

Tärkeää ei ole ainoastaan ruoan maku vaan ulkonäkö ja esillepano. Ranskalainen nainen ei vain yksinkertaisesti lado tykötarpeita lautaselle ja hotkaise apetta pikaisesti ennen treenejä.

Pikkuasioilla on väliä.

Tämän grillatun ananaksen ja kirpakan sitruunakastikkeen idean olen poiminut Guilianon kirjasta, missä yhdistelmää suositeltiin jälkiruoaksi jäätelön kanssa.

Itse en pysty jäätelöä syömään, joten tehdään se sitten tällä tavalla.

Kirjoittajan sanoin: Bon courage, bonne chance ja bon appétit – rohkeutta, onnea ja hyvää ruokahalua!

Ohje on 4–6:lle 

LEIPÄJUUSTO-ANANASSALAATTI:
100 g jääsalaattia tai salaattisekoitusta
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa varsineen
1 porkkana
10 cm kurkkua
2 tomaattia
200 g laktoositonta leipäjuustoa
1 tuore ananas
kourallinen auringonkukansiemeniä
kourallinen kuorellisia seesaminsiemeniä

Ananaksen grillaamiseen: loraus oliiviöljyä

SITRUUNAKASTIKE:
1 tuorepuristettu sitruunan mehu
1 rkl raakaruokosokeria
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
ripaus mustapippuria myllystä

Ohje:

Huuhtele kasvikset ja ananas ja kuivaa ne. Pilko salaatti ja sitruunamelissa. Levitä ne laakealle salaattilautaselle.

Paloittele sekaan kurkku. Kuori porkkana ja suikaloi se kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi salaattipedille. Paloittele leipäjuusto ja aseta juustonpalat keoksi salaatin keskelle.

Lohko tomaatit ja asettele ne leipäjuuston ympärille. Täytä tomaattien välit siemenillä.

Viipaloi ananas kuuteen osaan. Puolita ananasviipaleet ja poista terävällä veitsellä ananaksen kova ydin.

Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja grillaa ananasviipaleita muutama minuutti molemmin puolin, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Älä polta. Nosta ananakset jäähtymään hetkeksi lautaselle.

Valmista sitruunakastike. Purista sitruunan mehu ja kaada se kattilaan. Lisää joukkoon raakaruokosokeri ja kookosöljy. Keitä seosta muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.

Jäähdytä sitruunakastike kädenlämpöiseksi ja valuta se sitten lämpimien ananasten päälle.

Nosta ananasviipaleet salaattilautasen reunoille. Lorauta loppu sitruunakastike salaatin päälle tai kaada se tarjolle pieneen kulhoon.

Tarjoile heti!