Murea kanapata haudutellaan hitaasti. Maku syntyy luonnonjogurtista ja intialaisesta tandoorimausteesta, jossa yhdistyvät paprikan, kanelin, mustapippurin, neilikan, inkiväärin, kuminan, kardemumman ja korianterin aromit

Olen ollut 20 vuotta kasvissyöjä. Tuona aikana olen syönyt runsaasti kasvikunnan proteiineja: linssejä, papuja, herneitä, soijaa ja sieniä.

Usein sanotaan, että kasvissyöjillä on kevyt olo. Varmasti onkin niillä, joiden suolisto ei mene solmuun kasvikunnan proteiinista.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen esittää kirjoituksessaan, että pari pierua päivässä on merkki terveydestä. Ei sen kummempaa. Nykypäivänä sinänsä luonnolliselle ilmiölle ei jää juurikaan tilaa, koska julkisuudessa on muodostunut ihanteeksi äänetön ruoansulatuselimistö ja täydellinen lankkuvatsa.

Jos kärsit ärtyvän suolen oireyhtymästä, IBS, olet kokenut kaikki anti-ihanteet: pallomahan ja kävelevänä ympäristöongelmana olemisen sekä sen, että et viitsi puhua ongelmastasi kenellekään. Kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.

Yrität vetää vatsaa sisään spinning-tunnilla, kun ohjaaja käskee. Ei se mihinkään tule. Sattuu vaan.

Et myöskään löydä mitään järkevää selitystä sille, miksi aamulla sujuvasti jalkaan vedetyt lempifarkut kiristävät iltapäivällä vyötäröltä. Jos et ymmärrä, mitä tarkoitan, yritä tunkea housuihisi jalkapallo. Ei tunnu hyvältä.

Juhlissa suurin osa energiastasi menee harakoille. Pohdit itseksesi, minkä kokoiselle vyötärölle sukkahousut on oikeasti tehty. Turmelus lähtee liikkeelle vatsanseudulta. Ihan sama säihkyvätkö sääret.

Jos asiaa tarkemmin miettii, niin ymmärtäjiä pitäisi kuitenkin löytyä. Terveyskirjaston mukaan Suomessa on arviolta puoli miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät toiminnallisista vatsaongelmista. Suurin osa heistä on naisia. Oikeasti et ole yksin.

Minä pääsin kaikista vatsaoireistani eroon FODMAP-ruokavaliolla ja suolistoa hoitamalla.

Tämän vuoden aikana olen todennut, että kasvissyönti ja IBS sopivat huonosti yhteen. Kasvissyöjä joutuu täydentämään proteiinin saantiaan jauhoilla. Minäkin löysin lopulta, ravintovalmentajani Annika Havasteen opastuksella, itselleni sopivan riisiproteiinin. Vaikka jauhe tuntuikin vatsassa hyvältä, ajatus jauhoja mutustelevasta perheenäidistä tuntui aneemiselta.

Olin aloittanut kasvissyönnin aikoinaan siksi, että halusin olla erilainen. Jos nyt saisin valita, olisin mieluummin ihan tavallinen; söisin ainakin oikeaa ruokaa. En jauhoja.

Tämä jogurtissa ja tandoorimausteessa haudutettu kanapata päätti yhden jakson elämässäni. Jatkossa otan lautaselleni kasvisten ja kalan lisäksi myös vaaleaa lihaa.

Innostuneena kohti uusia ruokia!

Kolmen litran pataan mahtuu:

1 kg maustamattomia broilerin fileepihvejä

Marinadi:
50 g oliiviöljyä
½ dl vettä
3 tl tandoorimaustetta
2 tl Himalajan ruususuolaa
3 tl kuivattua ruohosipulia
2 tl kuivattua basilikaa
2 rkl sitruunan mehua
reilusti mustapippuria myllystä

Lisäksi:
2 porkkanaa
2 tomaattia
iso pala lanttua
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa varsineen hienonnettuna

Jogurttikastike:
400 g laktoositonta luonnonjogurttia
2 tl jauhettua paprikaa
1 tl Himalajan ruususuolaa
1 tl kookos- tai intiaanisokeria
ripaus mustapippuria myllystä

Padan pohjalle: loraus oliiviöljyä

Ohje:

Sekoita kulhossa kaikki marinadin ainekset. Pilko broilerinfileet paloiksi ja kääntele ne marinadin sekaan.

Lorauta padan pohjalle oliiviöljyä ja kumoa kananpalat pataan. Laita kansi padan päälle ja nosta pata jääkaappiin. Anna kanapalojen marinoitua vähintään kolme tuntia. Ota pata jääkaapista huoneenlämpöön puoli tuntia ennen kuin laitat sen uuniin.

Kuori porkkanat ja lanttu. Paloittele juurekset ja tomaatit kanapalojen päälle. Lisää pataan vielä kourallinen hienonnettua tuoretta sitruunamelissaa.

Sekoita keskenään kulhossa kaikki jogurttikastikkeen ainekset. Kaada jogurttikastike pataan. Sekoittele hieman lusikalla, jotta jogurttikastike leviää tasaisesti kanapalojen sekaan. Sulje kansi ja nosta pata kylmään uuniin. Käännä uuni 200 asteeseen.

Anna hautua kaksi tuntia, niin saat kanasta tosi mureaa.