HerkänVatsanKokkikoulu_final_musta_lapinakyva_500

Tavoitteena hyvä olo ja terve vatsa

Turvottaako? Närästääkö? Kärsitkö ilmavaivoista tai ummetuksesta? Onko vatsasi usein kipeä iltaisin etkä tiedä, mistä vaivat johtuvat?

Pauliina_lapinakyva

Kasviksia tomaattikastikkeessa

Kasviksista saa mitä herkullisimpia lisukkeita ja pääruokia. Tämän maidottoman kasvispaistoksen maku tulee tomaatista, vihreästä chilistä, yrteistä, puolukka-balsamicosta ja pehmeästä kookoskuitujauhosta. Puoli kiloa päivässä – ei ongelma!

Olin viikonloppuna mieheni kanssa yhden yön kaupunkilomalla Helsingissä. Ehdottomasti A-luokan reissu, jos ei huomioida etukäteisvalmisteluja ja ruokailuun liittyviä ponnisteluja.

Jos kahden päivän syömisiä ei mieti etukäteen, huolenaiheet ovat reissun jälkeen kaksinkertaiset.

Puolisoni kehotti minua olemaan stressaamatta. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Oloni oli jo lähtökohtaisesti vähän etova kahden liian lyhyen yöunen jälkeen. Miten ihmeessä unen määräkin voi sekoittaa suoliston toiminnan? 

Valikoin mielessäni lounaspaikkaa ja sitä, missä syön välipalan, iltaruoan ja iltapalan. Ja mitä kelvollista voin nauttia hotelliaamiaisella; löytyykö gluteenitonta puuroa ja erikoismaitoa aamukahviin. 

Eniten mietitytti päivällä tapahtuva ruokailu, koska jos se ei menisi putkeen, loppuilta olisikin sitten siinä. 

Varman päälle pelaaminen tekee näinkin yksinkertaisesta asiasta monimutkaisen ja nostaa stressitasoa. 

Vaikeaa on myös hänellä, joka joutuu olemaan nälkäisen – tai vaihtoehtoisesti vatsavaivaisen – ihmisen seurassa. Minusta ei ole ainakaan nälkäisenä kenenkään seuraksi. Vatsavaivaisena taas vetäydyn vähin äänin vaakatasoon. 

Tässä pähkäilyssä minulle tulee aina myös vähän syyllinen olo, koska joudun ohittamaan puolisoni toiveet.

Olen siinä mielessä onnekas, että miehelleni kelpaavat kaikki ne ravintolat, joissa minä saan jotain syötävää. Se ei silti lohduta, sillä tiedän hänen pitävän myös sellaisista ruokapaikoista, joissa minä en saa mitään syötävää. Kun menemme yhdessä ulos syömään, ravintolan valinta tehdään minun ehdoillani.

En saa siitä kummoistakaan iloa.

Ruokapaikan valinnasta on tullut varsin masentavaa puuhaa. Vaikka kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia ravintoloita, ruokalistojen lukeminen ja piinallinen ”voiko tästä jättää pois tuon valkosipulin ja sipulin – ei valitettavasti voi, se on valmiiksi sekoitettu tuohon kastikkeeseen” -leikki on alkanut tökkiä.

Viheliäisintä on kuulla tarjoilijan tuska: kerro yksiselitteisesti, mitä sä voit syödä, niin katsotaan, mitä niistä saadaan valmistettua.

Toiseksi eniten harmittaa se, että koskaan et voi olla ihan varma siitä, mitä kaikkea ruokaan on piilotettu. Aterioiden nimet eivät kerro koko totuutta ruoan sisällöstä. Turvallisinta on valita sellaista ruokaa, jossa kaikki komponentit ovat näkyvillä, kuten salaattia jollain yksinkertaisella lisukkeella, siis sellaista, mitä syön normaalistikin joka päivä.

Kylmälaukkua pakatessani tajusin, että syöminen ei ole ainakaan minulle enää se syy, jonka takia ulos kannattaa lähteä. Kahden päivän reissua varten pakkasin mukaani yhtä ja toista varmuuden vuoksi. 

Yhteen muovipussiin heitin gluteenittomat puuroainekset ja toiseen vatsaystävällisiä pähkinöitä ja siemeniä. Kolmanteen laitoin pari gluteenitonta sämpylää valmiiksi voideltuna kera laktoosittoman juustosiivun. Sitten mantelimaito – toisitko, kulta, ulkopakasteesta pari kylmäkallea – ja iltapalaksi smoothie ja vähän hedelmiä sekä laktoositonta rahkaa. Rahkakin menee paremmin, jos siihen ottaa marjoja ja tietysti yrttitee saattaa maistua jossain vaiheessa. 

Ei hyvää päivää – olenko tullut vanhaksi!?

Kantaessani täyteen ahdettua kylmälaukkua eteiseen, mieleeni tuli suvun pikkujoulut viime vuonna. Silloinkin raahasin mukanani kylmälaukkua hieman toispuoleisesti linkuttaen. Kun laukku on riittävän painava, ja hauislihas kaikesta vääntämisestä huolimatta onnettoman kokoinen, laukku ei heilu silleen rennosti sivulla, vaan töksähtää joka toisella askeleella reittä vasten.

Siitä se linkutus tulee.

Eräs tuttavani tuli pikkujouluissa luokseni kasvot ihmetystä täynnä. 

Ihme ei ollut tapahtunut.

Minä en kantanut kädessäni vauvan turvaistuinta vaan ruokalaukkua. Hän ei ollut kauempaa nähnyt, mitä tarkalleen ottaen kannoin, ja kantotyylini huomioon ottaen, hän oli päätellyt iloisen perhetapahtuman sattuneen.

Sattuuhan niitä. 

Tälläkin reissulla totesin sen, että häpeällisistä tilanteista huolimatta, omilla eväillä voi pelastaa koko päivän. Kun hotellin baarikaapin sisällön nostelee pöydälle, sinne saa tungettua pehmeästä kankaasta valmistetun kylmälaukun.

Hotelliaamiainen oli ruokavaliotani ajatellen pohjanoteeraus notkuvista noutopöydistä huolimatta.

Munat ja -kokkelit eivät uppoa aamulla, enkä voi edes katsoa savustetun makrillin tai graavilohen suuntaan. En vaan pysty.

Puurokattilassa höyrysi neljän viljan versio, eikä keittiöllä ollut kaurahiutaleita, gluteenittomista hiutaleista puhumattakaan. 

Marjojen sijaan puuron lisukkeeksi tarjoiltiin sokeroituja ja sokeroimattomia mehukeittoja sekä neljää erilaista hilloa. Mehukeitoista saan mahan kipeäksi, ja hilloissa on liikaa sokeria sekä usein myös glukoosi-fruktoosisiirappia, sitä vihoviimeistä makeutusainetta.

Mikä onni, että käsilaukussani oli vuotamaton rasia marjoja.

Ainut erikoismaito oli soijamaito, joka sekin oli loppunut. Laktoositonta maitoa olisi kyllä ollut, mutta sitä en mielelläni käytä edes kahvissa, sillä mitä ilmeisimmin vatsani reagoi myös maidon proteiiniin, ellei kyseessä ole hapanmaitotuote.

Leipiä ja muita vehnäsiä oli viittätoista lajia. Gluteenittomia leipiä kaksi. Toinen oli näkkäri, joka sisälsi soijaa. Tyhjiöpakatut paahtoleivät olivat pelkkää vehnä-, maissi- ja perunatärkkelystä. 

Juustoista yksikään ei ollut laktoositon. Kermajuustoja oli useampaa laatua.

Lasten leikkialueen läheltä löysin mikroaaltouunin. 

Heitin käsilaukkuni mikron viereen sijoitetulle syöttötuolille ja kaivoin esille puuroainekseni. 

Muistelin tehneeni saman tempun viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten, kun en kelpuuttanut valmiiksi suolattua puuroa esikoiselleni. Toisen lapseni kohdalla taisin jo tässä kohdassa oikaista.

Tiskistä löysin puuron sekaan laktoositonta maustamatonta jogurttia. Se oli rasvatonta, mutta kelpasi tämän kerran. Tuore ananas oli raikas lisä puuron ja jogurtin päälle, omien marjojen lisäksi.

Kahvi oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi. Eikä pidä unohtaa valmiiksi viipaloituja kurkkuja, tomaattisiivuja ja suikaloituja porkkanoita. 

Jotkut asiat maistuvat hotellissa hyvälle. Aamiaiset eivät.

Sunnuntai-iltana oli tietyssä mielessä helpotus palata kotiruokien äärelle. Valmistan jatkossakin ruokani ilolla, ilman stressiä.

Tätä tomaattikastikkeessa haudutettua kasvisruokaa valmistimme viime viikolla Herkän vatsan ruokakurssilla. Olen käyttänyt reseptin suunnitteluun kurssille saatuja sponsorituotteita. 

Kasviksiin saa kivasti ryhtiä vihreällä chilillä, joka on miedoin chilipaprika. Maku miedontuu lisää, jos poistat chilistä siemenet. Jos vatsa on oikein ärtynyt, paistoksen voi valmistaa myös ilman chiliä.

Kurssilla totesimme, että kasvisruoasta saa maistuvaa loppujen lopuksi melko yksinkertaisella tavalla.

Tämän kasvisruoan pointti on hapokkaan makeassa Sverigeskafferietin puolukka-balsamicossa, Mill & Mortarin luomumausteissa ja Urtekramin kylmäpuristetussa luomulaatuisessa ekstraneitsytoliiviöljyssä sekä kookoskuitujauhossa. 

Urtekramin luomulaatuinen kookoskuitujauho on perinteisiä kookoshiutaleita hienommaksi jauhettua kookospähkinän hedelmälihaa, joka tuo sopivasti kontrastia suolaisiin ruokiin. Kookoskuitujauho suurustaa kastikkeet ja sakeuttaa keitot. Se sopii myös täydellisesti herkkuosastolle. 

Kokeilepa, niin tiedät!

Lopuksi vielä erään kurssilaisen arvio laatimistani resepteistä ja ruoista:

”Ruoat olivat tosi maukkaita. Mausteet ihania. Reseptit helppotajuisia. Tämä kurssi oli paras valintani tähän vatsan- ja elämäntilanteeseen.” Saija K.

Lämmin kiitos ♥

Yhteen isoon uunivuokaan mahtuu: 

1 kg porkkanoita
1 kesäkurpitsa
iso pala lanttua
2–3 eriväristä paprikaa
3 tomaattia
1 vihreä chilipaprika
50 g (½ nippu) kevätsipulin vartta
5 pientä palaa pakastepinaattia 
2 rkl Sverigeskafferiet puolukka-balsamicoa
2 rkl sitruunan mehua
400 g tomaattimurskaa
1 dl vettä
1 ½ tl Himalajan ruususuolaa*
1 tl kookossokeria*
1 tl kuivattua sitruunatimjamia**
1 tl jauhettua paprikaa**
½ dl kookoskuitujauhoja*
ripaus mustapippuria myllystä**

Pannulle ja uunivuokaan: loraus kylmäpuristettua ekstraneitsytoliiviöljyä*

*Urtekramin tuote, saatu veloituksetta

**Mill & Mortarin luomumauste, saatu veloituksetta

Ohje:

Kuori ja paloittele porkkanat ja lanttu. Huuhtele ja paloittele kesäkurpitsa, paprikat sekä tomaatit. Halkaise chilipaprika ja puhdista se siemenistä. Pilko chilipaprika hienoksi silpuksi. Huuhtele ja silppua kevätsipulin varsi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuumenna hieman. Lisää öljyyn chilisilppu, kevätsipulin varsi sekä jäiset pakastepinaattipalat. Kuullota miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes sipuli on pehmentynyt ja pinaatinpalat ovat sulaneet.

Lisää pannulle puolukka-balsamico, sitruunan mehu, porkkanat ja lantut. Kypsennä muutama minuutti ja lisää sitten muut kasvikset. Jatka kypsentämistä viisi minuuttia.

Lisää pannulle tomaattimurska, vesi, suola, sokeri, sitruunatimjami ja paprikajauhe. Sekoita ja hauduta vielä muutama minuutti. 

Sekoita joukkoon kookoskuitujauhe. Tarkista maku.

Kumoa kasvikset oliiviöljyllä voideltuun uunivuokaan. Paista uunin keskitasossa 30 minuuttia. Tällä paistoajalla kasvikset jäävät hieman pureskeltaviksi.

Jos haluat kasvikset täysin pehmeinä, peitä vuoka foliolla ja jatka kypsentämistä vielä 10 minuuttia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Facebook
Twitter
LinkedIn
Instagram