Joulupuuron valmistus ei voisi enää helpompaa olla: lado kaikki ainekset pataan ja laita pata yöksi uuniin. Nosta aamulla pöytään kanelinen ja pähkinäinen täysjyväriisipuuro, jonka täyteläinen maku tulee riisi- ja mantelimaidosta sekä kylmäpuristetusta kookosöljystä. Maidoton riisipuuro maistuu koko perheelle.
Olen aina ihaillut tahrattomia koteja. Sellaisia, joissa jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Ja joissa tavarat myös pysyvät paikoillaan.
Ja joissa asuvat ihmiset laittavat kamppeensa niille varatuille paikoille ilman erillistä mälkätystä.
Tiedättehän. Sellainen harmoninen valkoisen, mustan ja harmaan sävyttämä kokonaisuus, jollaisia juuri nyt esitellään jouluaiheisissa ruoka- ja sisustuslehdissä.
Koteja, joissa joulunvietto näyttää juhlavalta: niin silotellulta ja sommitellulta.
Olohuoneessa on kuusi, jossa ei ole yhtään vääränväristä koristetta. Kaikki värit sopivat yhteen, eikä koristeitakaan ole liikaa.
Meidän kuusesta tulee joka vuosi ihan riemunkirjava, sillä jokainen haluaa kuuseen omat lempivärinsä.
Nuorimmaisen mielestä kuusessa pitää olla pinkkiä ja kultaa. Vanhempi haluaa sinistä ja hopeaa.
Ja minä, joka yritän joka vuosi – siinä kuitenkaan onnistumatta – puhua kotiimme vaneripuun vihreän metsäläisen sijaan, ripustaisin joulupuuhun mieluiten mahdollisimman vähäeleiset koristeet.
Omintakeisimmat väritoiveet tulevat punavihersokealta mieheltäni, joka ei erota sinapinkeltaista persikasta.
Vuosien varrella mieheni onkin pakon edessä taipunut ajattelemaan, että hänelle kelpaavat kaikki värit; ne kun ovat loppujen lopuksi yllättävän lähellä toisiaan.
Koska en halua nähdä, mitä tuolla ajattelulla saa aikaan pyykinpesussa, olen suosiolla vapauttanut hänet likapyykin lajittelusta. Loppuiäksi.
Harmillista tässä on se, että huonosti värejä toisistaan erottava ei näe myöskään lattialla juoksevia pölypalloja – varisevista kuusenneulasista puhumattakaan.
Minusta ne kyllä erottaa ihan selvästi, jos vain katsoo siihen suuntaan.
Mutta kuka nyt nurkkia haluaisi nuohota – katse horisonttiin vaan!
Sisustuslehtien kotien lattioilla ei ole neulasia, koska kuusi ei ole päässyt kuivahtamaan, ja muutamat irtohavutkin on lakaistu pois näkyvistä.
Meillä kuusi kuivuu pystyyn joka vuosi, eikä neulasten imurointikaan sattuneista syistä realisoidu ihanneajassa.
Sisustuslehdissä olohuoneen pöydällä on aina vuodenaikaan sopiva kynttilä- tai kukka-asetelma, jonka yksinkertainen kauneus jättää tyhjää tilaa myös luovalle tuijottelulle ja omille ajatuksille.
Minä toljotan monesti epäuskoisena vanhaa matka-arkkua, joka toimittaa olohuoneessamme sohvapöydän virkaa.
Arkun päälle säännöllisesti kasaantuvista röykkiöistä ei voi äkkiseltään päätellä, mikä vuodenaika on menossa, eikä asetelman epämääräisyys herätä tässä päässä aina kovin lempeitä ajatuksia.
Luovuus tyrehtyy heti alkuunsa, jos suurin osa energiasta menee siihen, että yrittää sietää epäjärjestystä karjumatta.
No, kun en kerran tavoita sisustuslehtien tyylisiä olosuhteita, olen päättänyt hakea joulunajan tunnelmaa ja hyvää mieltä muualta kuin mainoskuvien tavoin laitetuista puitteista.
Riittävän hyvään alkuun pääsee jo sillä, kun ei vertaile omia juttuja muiden tekemisiin.
Ja jos selviää joulun yli ilman vatsanväänteitä, on joulu ollut aineellisilta puitteiltaan jo varsin onnistunut.
Tänä vuonna aion valmistaa aattoaamun riisipuuron helpolla ja vaivattomalla tavalla.
Mittaan puuroainekset edellisenä iltana kannelliseen pataan ja nostan padan yöksi uuniin.
Uunissa yön yli haudutettu riisipuuro tekeytyy miedossa lämmössä itsekseen; puuro ei pala pohjaan eikä kiehu yli. Tosin kiehumiselle pitää jättää padassa hieman tilaa, sillä kasvimaitopuurotkin kuohuvat jonkin verran.
Aamulla nostan pöytään tummanvärisen täysjyväriisipuuron, jonka pinnalla on kanelin ja pähkinän sävyttämä kerros. Hautumisen aikana pähkinät ja kaneli nousevat puuron pinnalle, koska puuroa ei sekoitella välillä. Tästä johtuu puuron tumma väri.
Olen käyttänyt tämän puuron valmistamiseen Urtekramilta saatua luomulaatuista, lyhytjyväistä täysjyväriisiä, joka puuroutuu melko hitaasti. Lopputuloksena on kivan irtonainen, pehmeä puuro, jossa on mukavasti suutuntumaa.
Jos keittiössäsi ei ole pataa, voit valmistaa puuron myös kerroskattilassa hauduttamalla. Haudutusaika on riisilaadusta riippuen noin 1,5–2 tuntia.
Ihananmakuinen maidoton joulupuuro syntyy, kun sekoittaa keskenään manteli- ja riisimaitoa sekä astetta täyteläisempää manteli- tai riisikermaa. Sekaan loraus oliiviöljyä tai kylmäpuristettua kookosöljyä, hieman kanelia ja kourallinen saksanpähkinöitä.
Kaikkien jouluruokien kanssa ei onneksi tarvitse nähdä vaivaa. Tämä puuro-ohje on sellainen.
Puuron hauduttamiseen tarvitset vetoisuudeltaan 3–4 litran padan.
2 ½ dl täysjyväpuuroriisiä*
5 dl kalsiumpitoista riisimaitoa*
5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 dl manteli- tai riisikermaa
1 ½ tl Himalajan ruususuolaa
4 rkl oliiviöljyä* tai kylmäpuristettua kookosöljyä*
1 tl jauhettua kanelia*
kourallinen saksanpähkinöitä* rouhittuna
*Urtekramin luomutuote, saatu veloituksetta.
Ohje:
Mittaa kaikki ainekset pataan ja sekoita. Sulje kansi.
Nosta pata uunin alatasolle uuniritilän päälle ja käännä uuni 100 asteeseen. Hauduta 10 tuntia.
Tarjoile lämpimänä marjojen tai marjakiisselin kera.
